Pelityyppi: Strategia- ja sotapelit
Julkaisija/kehittäjä: Sega / The Creative Assembly
Kotisivut: http://www.totalwar.com
Laitteistovaatimukset: Windows® XP/Vista, 2,4 GHz prosessori, 1 Gt muistia (Xp) / 2 Gt muistia (Vista), 256 Mt:n näytönohjain
Testattu: Athlon 3500+, 1 Gt muistia, GeForce 8500GT 512 Mt
Arvosteluversio: Myyntiversio
Muut alustat: Ei

Klikkaa ja tarkista tämän pelin hinta Vertaa.fi:ssä!

Empire: Total War on vihdoinkin rantautunut, ja ryminällä. Perusajatus on yhä sama, mutta aikakausi on 1700-luku, musketin ja linjalaivan kulta-aika. Kestääkö Total Warin pelirunko vielä viidennen kerran?

Preussi vaihtaa Itä-Preussin Kuurinmaahan. Ja seuraavalla kierroksella takaisin. Ja sitä seuraavalla uudestaan...

Total Warien perusrakenne on kaksitasoinen. Vuoropohjaisella strategiatasolla pelaaja hallinnoi provinssejaan, rakentaa kaupunkejaan, tutkii uusia keksintöjä sekä johtaa vaihtelevalla menestyksellä värikästä henkilökaartia, josta rekrytoidaan valtion johto ja armeijan kenraalit.

Armeijat ostetaan kaupungeista ja niitä siirrellään pitkin karttaa. Taistelu alkaa, kun kaksi armeijaa törmää toisiinsa. Provinssin valtaamiseksi pitää vallata sen keskuskaupunki, mikä yleensä tarkoittaa piiritystä ja puolustajien näännyttämistä. Kiireinen tai todella ylivoimainen hyökkääjä voi myös rynnäköidä muureja vastaan.

Taistelut voi antaa tietokoneen ratkottavaksi, mutta silloin ohittaa koko pelin pointin. Itse johdettaessa armeijat asettuvat toisiaan vastaan taistelupaikan perusteella muodostetulla taktisella kartalla. Yksiköt ovat hienon näköisiä ja taistelu on tarkasti mallinnettua. Lähelle zoomaamalla näkee, miten jokainen lyönti ja musketinkuula lasketaan erikseen, minkä vuoksi muun muassa omien joukkojen ampuminen vahingossa on mahdollista.

Yksiköt eivät taistele viimeiseen mieheen, vaan joukkojen moraali on huolellisesti mallinnettu. Joukot haluavat muita yksiköitä ympärilleen ja mieluiten kenraalinsa lähelle. Joukot väsyvät taistelussa, panikoivat tappioista ja yleensä yhden yksikön murtuminen johtaa joukkopakoon. Voitokas osapuoli voi vielä täydentää työn niittämällä pakenijat yksitellen.

Tällä tavalla on tähän mennessä sodittu antiikin Roomassa, kahdesti keskiajan Euroopassa sekä feodaaliajan Japanissakin.

Ruotsin joukot asemissa. Vain muutamiin taloihin pääsee sisälle, joten joukot on ryhmitetty tukemaan Ruotsinmaan ainoaa tykkiä.

Uusi aikakausi tuo kuitenkin tarpeen uudistaa kaavaa. Tuliaseiden myötä kantamat kasvavat ja tulen ja liikkeen yhteispeli korostuu. Maailmanpoliittisesti uskonnon merkitys konfliktin lähteenä vähenee, ja sen tilalle tulee kilpailu resursseista ja siirtomaista. Konfliktien levitessä maailmanlaajuisiksi laivastojen merkitys korostuu entisestään. Uudet keksinnöt johtavat teollistumiseen ja alaluokka alkaa vähitellen epäillä kuninkaiden jumalaista oikeutta hallita.

Näihin kysymyksiin Empire vastaa vaihtelevasti. Creative Assemblyn pelintekijät eivät ole lähteneet uudistamaan pelimekaniikkaa mitenkään radikaalisti, luottaen vanhaan reseptiin. Total War -veteraanille pelaaminen onkin välittömästi vähän liiankin tuttua eikä pelikokemus juuri eroa vaikkapa Medieval kakkosen pelaamisesta.

Brittiläinen jalkaväki lähikuvassa. Kuva on otettu kaikki grafiikka-asetukset huipussaan 1024 x 768 -tilassa. Kuvagalleriassa vertailun vuoksi sama kuva minimiasetuksilla.

Empire tarjoaa aloittelijalle omat tutoriaalit maa- ja merisotaa varten sekä Road to Independence -kampanjan, joka johdattelee valtionhoidon hienouksiin vähitellen. Vaikka USA:n itsenäistymisestä kertova kampanja vaikuttaa amerikkalaisten mielistelemiseksi tehdyltä, se itse asiassa toimii hyvin ja opettaa tarvittavat asiat ripeässä tahdissa.

Taktisia taitojaan voi harjoittaa valmiiksi tehdyissä tai satunnaisissa maa- ja meritaisteluissa, mutta Empiren sydän on silti suurkampanja. Pelaamaan pääsee 11 maalla, Ottomaanien suurvallasta hollantilaisiin tasavaltalaisiin ja intialaisiin asti. Amerikan intiaaneille on kuitenkin varattu vain tekoälyvastustajan osa. Joka maalla on omat kasvutavoitteensa, joita voi tavoitella 50 tai 100 vuoden kampanjoissa. Vaihtoehtoisesti voi pyrkiä totaaliseen hallintaan tai voittoon pelkillä arvostuspisteillä.

Pelin suurentuneen mittakaavan vuoksi pelin provinsseja on kasvatettu, mikä leikkaa mikronäpertämistä kiitettävästi. Vastapainoksi provinssin kaikkia uudistuksia ei enää keskitetä pääkaupunkiin, vaan yliopistot, maatilat ja kaivokset sijaitsevat ympäri maaseutua. Hyökkäävä pelaaja voi nyt yrittää pakottaa muuriensa takana lymyilevän vastustajan taisteluun tuhoamalla valtion talouden ja ruokahuollon.

Armeijoiden lisäksi kartalla juoksentelee valtion agentteja. Saarnamiehet levittävät omaa uskontoaan minne menevätkin, kun herrasmiesten kohteena ovat opinahjot, omat tai muiden. Pelaajan mailla nämä henkilöt auttavat erilaisten tekniikoiden keksimisessä, vieraalla maalla vakoillaan naapurin tekniikoita. Kaikkia näitä voi torjua agenteilla, joita tietenkin värvätään ilotaloista. Nämä asiamiehet voivat suorittaa salamurhia ja tuhopolttoja kykyjensä mukaan.

Brittien laivasto-osasto säpäleinä. Ketjuammukset särkevät kivasti mastoja. Nyt pitäisi vain pystyä hyödyntämään suurempi liikkuvuus, sillä rampautettujen alusten tykit ovat vielä ihan kunnossa.

Valtiomuotoja on kolme. Kuningas voi hallita joko perustuslain kanssa tai ilman, ovatpa jotkut ruojat myös luopuneet kuninkaista kokonaan. Mitä itsevaltiaampi kuningas, sitä helpompi on vaihtaa valtionsa ministerit sopiviin ja muutenkin päättää asioista. Kansaa saattaa tosin joutua pitämään kurissa väkivalloin, varsinkin kun tekninen kehitys väistämättä kasvattaa reformien tarvetta. Valtiomuodon vaihtamiseen tarvitaan vallankumous pääkaupungissa, jolloin pelaaja voi päättää siirtyä vallankumouksellisten puolelle.

Valtion johdossa tarvitaan tietysti rahaa. Ylä- ja alaluokkaa voi verottaa erikseen, mutta verotus kuristaa provinssien kehitystä. Nokkelasti provinssien kehitys tuottaa lisää rakennuksia provinssiin, joten kasvua kannattaa tukea.

Kauppa se kuitenkin on, joka kannattaa - Empiressä eritoten. Tavallisten kauppareittien lisäksi valtiot voivat lähettää kauppalaivoja erityisiin kauppakeskuksiin, kuten Etelä-Amerikan rannikolle, josta alkaa virrata rahan arvoisia ylellisyystavaroita. Koska kauppapaikkoja on rajatusti, kannattaa niistä varautua myös taistelemaan.

Harras lähetyssaarnaaja kiiruhtaa lumisen metsän halki kohti Suomen Turkua. Kampanjakartta ei ole kokenut suuria uudistuksia.

Valtion johtamiseen liittyy tietenkin ulkomaisten suhteiden hoito, mikä onkin Empiressä tehty erityisen vaikeaksi. Diplomatia on suoraan sanoen ankeaa. Toimintojen määrä on rajallinen, eikä pelissä ole monia neuvottelujen perustoimintoja. Kun muut pelit, kuten Galactic Civilizations 2, ovat jo näyttäneet mallia, soisi, että tämä osa-alue olisi paljon paremmin toteutettu.

Voi toki olla, että mahdollisuuksien rajallisuus on tahallista, koska diplomaattinen tekoäly ei juuri loista. Vallattuani Ruotsilla Kuurinmaan, Preussi tuli tarjoamaan sen vaihtamista Itä-Preussiin. Suostuin toki, kun kerran tarjosivat rahaakin kaupantekijäisiksi. Seuraavalla vuorolla joku keksi, että Preussi-nimisellä valtiolla tulee olla Preussi-nimisiä provinsseja, ja he halusivat vaihtaa provinssit takaisin ja tarjosivat vielä teknologiaakin. Sama meno toistui vuorosta toiseen.

Diplomatia ei ole ainoa alue, jolla tekoäly esittelee puutteitaan. Valtiot julistavat itsemurhasotia eivätkä osaa hyödyntää tilanteita. Kampanjan alussa laajaa Ruotsinmaata puolustaa vain muutama yksikkö, eikä Venäjä silti lähde hyökkäämään, vaikka pelaaja ei varustautuisikaan. Sodassa tietokone on yhtä passiivinen ja kulkee korkeintaan polttamassa maatiloja vähän.

Selvää on, että tällainen vastus pilaa peli-ilon, varsinkin paatuneilta strategisteilta. Kevyempi vastus on tietysti kiva niille, jotka haluavat vain vallata maailman, siinä lapsen tikkunekun varastamisen ja hylkeenpoikasen ruhjomisen välissä.

Torgny Rumovsky, Suomen James Bond. Kaikkiin pelin osa-alueisiin ei voi suhtautua ihan vakavasti. Bordellista tämäkin on rekrytoitu.

Kun siirrytään itse asiaan eli taisteluun, Empire ottaa hieman takapakkia. Ensinnäkin taistelujen lataaminen kestää kauan. Tämä on aina ollut Total Warien ongelma, mutta nyt se tuntuu erityisen rasittavalta. Kun tekee mieli jättää vähän merkittävämmätkin taistelut tietokoneen ratkaistavaksi, jotta ei taas tarvitsisi odotella, alkaa jonkinlainen kipukynnys olla ylitetty.

Taistelu on edelleen hyvin näyttävää, mutta tämä kostautuu joukkojen vähyytenä. Perusyksikössä on 40 jalkamiestä tai 15 ratsumiestä, eikä näitä yksiköitä ole armeijassa kuin korkeintaan 20. Ihan tuhansien miesten armeijoita ei siis kentälle tuoda.

Taistelut ovat menettäneet hieman viehätyksestään teknisen kehityksen myötä. Antiikin värikkäiden yksiköiden sijasta nyt on vain musketöörejä, joitakin keihäsmiehiä, ratsujoukkoja ja muutama tykki. Muodostelmien hallinta on helpottunut, josta suurkiitos yksinkertaistetulle käyttöliittymälle.

Taistelujen tempo tuntuu nousseen, tiukoissa tilanteissa pitää taisteluja ajaa puolinopeudella, jotta ehtii komentaa joukkojaan eri puolella karttaa. Tekoäly ei taaskaan osoita suuria kenraalin elkeitä: joskus jotkin yksiköt näyttävät koukkaavan, mutta pääasiassa tullaan taas suorinta tietä kimppuun.

Taistelukentällä voi nyt myös piiloutua rakennuksiin ja yksiköt saattavat rakentaa omia suojiaan. Teknisen kehityksen myötä joukot oppivat myös tulen ja liikkeen yhteistoimintaa. Silti varsinkin alkuvaiheen taistelut tuntuivat pliisuilta pikku kärhämiltä, jotka oli aivan liian helppo voittaa.
Laivat puuta, miehet pahviukkoja

Empiren suurin uudistus on pelaajan päästäminen viimein myös meritaisteluun. Merellä ei ole maastonmuotoja, mutta tuulen suunta on ratkaiseva. Alusvalikoima on laaja, ja laivat tietenkin erinomaisen näköisiä. Pelaaja voi komentaa aluksiaan kuten maasodassakin, valita muodostelmia tai yrittää johtaa laivoja yksitellen. Vihollisia voi kurmottaa tavallisten kuulien lisäksi mastot pirstovilla ketjuammuksilla tai miehistöä lanaavilla kartussilaukauksilla. Vajaamiehistöiset laivat voi myös yrittää vallata.

Meritaistelu on mielenkiintoinen lisä, mutta se ei oikein vakuuttanut. Yksi syy tähän on, että maataistelut ovat kuitenkin ratkaisevia, eikä teko'ly käytä laivastojaan sen aggressiivisemmin kuin muitakaan joukkoja. Kun laivojen ohjaamiseen tottuu, käyvät meritaistelut kuitenkin mukavasta välipalasta. Sorruin tosin käyttämään aivan liikaa ketjuammuksia vain nähdäkseni, kuinka hienosti mastot katkeilivat.



Loppujen lopuksi Empiren ongelmat voi tiivistää liian aikaiseen julkaisuun. Vaikka tunnetuimmat tekniset ongelmat johtuvatkin uusista NVIDIAn ajureista ja Steamin palvelimien takkuilusta, on selvää, että pitkät latausajat ja huono tekoäly johtuvat viimeistelyn puutteesta. Samasta syystä johtunee ohjeiden huono taso. Ohut manuaali kertoo miten peliä pelataan, mutta Empire tarvitsisi kipeästi Civilopedia-tyyppisen ohjeen, josta voisi tarkistaa vaikkapa eri valtiomuotojen erot tai yksikköjen numeroarvojen merkityksen.

Kannattaa huomata, että myös kaupasta kotiin kannettu Empire vaatii Steam-tilin ja internet-yhteyden aktivoituakseen, mikä varoituksen sanana mainittakoon.

Olin täysin varautunut Empiren estottomaan kehumiseen, mutta pelikokemus ei vain vastannut odotuksiani, vaan monet seikat jäivät ärsyttämään. On toki odotettavissa, että monet näistä ongelmista korjataan joko Creative Assemblyn tai innokkaan fanikunnan toimesta. Tässä tilanteessa suosittelisin kuitenkin odottamaan, että Empiren lisälevy ilmestyy, niin pelinsä saa huomattavasti viilatumpana. Ja Napoleonin sodat saa kaupan päälle.

Panu "Ego" Alku... on fanittanut Total War -sarjaa alusta alkaen.