Kiitos
Peter Jacksonin elokuvien,
Taru sormusten herrasta on noussut samanlaiseksi populaarikulttuurin ilmiöksi kuin
Tähtien sota. Tämä näkyy muun muassa siinä, että aiheesta tehdään ison lisenssin voimin pelejä edelleen, vaikka viimeisimmästä elokuvasta on kulunut aikaa jo kuusi vuotta.
Äskettäin julkaistu
The Lord of the Rings: Conquest on tämä mielessä pitäen mielenkiintoinen peli ainakin siksi, että sen tekijä Pandemic on aiemmin työskennellyt myös samantyyppisten
Tähtien sota -pelien
Star Wars: Battlefront ja
Battlefront 2:n parissa. Niissä tiimi onnistui hyödyntämään elokuvien maailmaa onnistuneesti vauhdikkaiden räiskintäpelien luomiseksi. Mutta kuinka käy Sormusten herran kanssa?
Myös Sauronin saappaissa
 |
| Moriasta Minas-Tirithiin. Taistelukenttinä toimivat monet elokuvista tutut Keski-maan paikat. |
Conquestissa otetaan osaa taisteluun Keski-maan kohtalosta kahdessa erillisessä kampanjassa. Toisessa läiskitään örkkejä ja peikkoja pinoon vapaiden kansojen riveissä elokuvien ja kirjojen tapahtumia seuraten. Mielenkiintoisemmassa vaihtoehtoisessa kampanjassa puolestaan valloitetaan Keski-maa takaisin Sauronille tämän saatua Sormuksen haltuunsa. Kampanjoiden taisteluita sidotaan toisiinsa elokuvista leikatuilla videopätkillä Elrondin (
Hugo Weaving) kertojaäänen säestämänä.
Itse taisteluissa ohjataan aina yhtä soturia kerrallaan kymmenien tekoälyn ohjaamien tovereiden rinnalla. Valittavana on puolesta riippumatta neljä erilaista hahmoluokkaa: soturi, jousiampuja, tiedustelija ja
Tolkien-kaanonia puristeille rikkova velho.
Jokaisella hahmoluokalla on oma paikkansa ja tehtävänsä taistelukentillä. Rooleja tuetaan tietenkin luokkien omilla erikoiskyvyillä. Soturi kestää iskuja ja omaa pelottavat lähitaisteluhyökkäykset, jousiampuja taas pudottaa vihollisia nuolisateella ja omaa myös erikoisnuolia. Tiedustelija kykenee taas tekeytymään näkymättömäksi ja puukottamaan yllätetyt viholliset hengiltä kerralla, ja velho voi suojata omia sotilaita nuolilta, parantaa haavoittuneita sekä rangaista vihollisia salamoilla.
Lisämaustetta taisteluihin tuovat voimakkaat sankarihahmot, joiden pelaamiseen saa ajoittain mahdollisuuden. Pelaamaan pääsee muun muassa Aragornilla, Gimlillä, Sauronilla ja pahojen puolella Sarumanilla, sormusaaveilla, Balrogilla ja jopa itse Sauronilla.
Viuh ja vauh, sanoo miekka
 |
| Konnun kauhu. Pahan kampanjan viimeisessä tehtävässä tuhotaan Kontu. On siinä pikku karvajaloilla ihmettelemistä, kun Sauron saapastelee heidän pelloillaan. |
Hahmoluokat ovat aidosti erilaisia, ja taisteluissa menestymisessä tärkeää on niiden välinen yhteistyö. Yksinpelissä kaikki on kuitenkin lähinnä pelaajan käsissä, sillä pökkelön tekoälyn apuun ei juuri voi luottaa, ja koneviholliset kiinnittävät vähän liikaakin huomiota juuri pelaajan hahmoon. Onneksi kampanjoita voi myös pelata yhteispelinä kaverin kanssa, jolloin eri luokkien yhteistyö pääsee parhaiten esille - ja luonnollisesti koko verkkomoninpeli pyörii sen ympärillä.
Yksinpelin taistelut etenevät suoraviivaisesti tavoitteiden kautta. Yleensä tarkoituksena on valloittaa jokin tietty kohta kartalla, kukistaa tietty tai tietyt viholliset tai sitten puolustaa jotain paikkaa tietyn aikaa. Kampanjoiden tehtäviin on saatu ihan kiitettävästi vaihtelua, mutta pääpaino on aina läiskinnässä ja taistelussa.
Vaihtelua perushahmoihin ja sankareihin tuo mahdollisuus käyttää piiritysaseita kuten katapultteja ja ballistoja, ohjata peikkoja ja enttejä sekä käyttää ratsuja kuten hevosia, susia ja jopa jättimäisiä mumakileja. Näistä on tosin mainittava, että ratsujen käyttömahdollisuus on ennakkohehkutuksista huolimatta melko turha, sillä niiden käyttö on kömpelöä ja taistelu niiden selästä ei tunnu antavan mitään etua, päinvastoin.
Eniten harmia aiheuttaa kuitenkin varsinaisen toiminnan toteutus. Hahmojen ohjaaminen etenkin lähitaistelussa on äärimmäisen epätarkkaa, ja niinpä sotiminen on melkoista sähläystä. Asiaa ei myöskään paranna se, että vihollisten kaataminen on lähinnä kahden napin hakkaamista ja erikoisliikkeiden jatkuvaa käyttöä, mikä korostuu etenkin moninpelissä. Niinpä taistelu Keski-maan kohtalosta jää lopulta komeista puitteista huolimatta melko latteaksi kokemukseksi.
Liian laimeaa
 |
| Lainoja. Elokuvien erikoisefekteistä vastannut WETA-studio on auttanut tekijöitä pelin ulkoasussa, ja monia hahmomalleja on lainattu lähes sellaisenaan. |
Star Wars: Battlefrontien tavoin
Conquest on tietenkin suunnattu etenkin verkkomoninpeliin. Se onkin hyvä, sillä yksinpelin kaksi kampanjaa ovat melko lyhyitä ja pelattu nopeasti läpi.
Battlefrontien Galactic Conquest -pelitilan tyylistä vapaata ja strategista yksinpeliä ei ole. Verkossa peli pääseekin selkeästi enemmän oikeuksiinsa ihmispelaajien välisissä taisteluissa. Verkkopelissäkin kuitenkin korostuu taistelumekaniikan yksinkertaisuus eikä sen syvällisempää taktikointia tarvita. Kannattaa muuten pelata vain sellaisia pelejä, joissa sankareiden käyttöä on rajoitettu tai kielletty kokonaan, ellei sitten halua nähdä tusinan Sauronin ja Aragornin vipeltävän samanaikaisesti pitkin taistelutantereita.
Verkkopelaajia saattaa myös ärsyttää yllättävä erillinen rekisteröitymis- tai sisäänkirjautumispyyntö EA:n omaan verkkopalveluun ennen moninpeliin pääsyä. Pieni harmi, mutta sen ei totisesti toivo toistuvan EA:n muissa tulevissa moninpeleissä.
Kun pelin ulkoasukaan ei komeita maisemia huolimatta tee varsinaista vaikutusta, jää
Conquest lopulta hyvin keskinkertaiseksi ja yksinkertaiseksi toimintapeliksi, josta elokuvien eeppisyys on kaukana, lukuun ottamatta välivideoita ja musiikkia. Pelin liiallinen yksinkertaisuus tuskin palvelee ketään, ja hieman enemmän vaihtelua ja taistelun monipuolisuutta lisäämällä siitä olisi saanut huomattavasti pitkäikäisempää hupia. Nyt pelin anti on liian nopeasti koettu, ja liika yksinkertaisuus tekee myös verkkopelistä pidemmän päälle itseään liikaa toistavaa puuhaa.
Miika Huttunen... on sotinut sekä Keski-maassa että kaukaisessa galaksissa, kauan aikaa sitten.
