Pelityyppi: Seikkailu- ja roolipelit
Julkaisija/kehittäjä: Eidos / Crystal Dynamics
Kotisivut: http://www.tombraider.com/
Laitteistovaatimukset: Xbox 360
Testattu: Xbox 360
Arvosteluversio: Myyntiversio
Muut alustat: PS3, pc

Klikkaa ja tarkista tämän pelin hinta Vertaa.fi:ssä!

Core Designsin viimeiseksi Tomb Raideriksi jäänyt The Angel of Darkness ryvetti Lara Croftin muutoinkin hiipumassa olleen maineen lähes pohjamutiin asti. Videopelimaailman tunnetuimman sankarittaren julkisuuskuvaa on sittemmin paikkailtu kahdella Crystal Dynamicsin kehittämällä seikkailulla, jotka ovat saaneet sangen positiivisen vastaanoton. Tomb Raider: Underworld on uusien kehittäjien vaikea kolmas Lara-peli.

Kautta Asgardin! Seikkailun keksipisteenä on ukkosenjumala Thor, jonka Mjölner-vasara oli taruston pelätyin ase. Thoria voi verrata kreikkalaiseen Zeukseen ja suomalaiseen Ukkoon, mutta Stan Leen ja Jack Kirbyn luoma sarjakuvasankari lienee tätä nykyä yksi Thorin tunnetuimmista versioista.

Tällä kertaa Lara on ryhtynyt tutkimaan väitteitä, joiden mukaan hänen kuolleeksi luultu äitinsä oleskelisi kuningas Arthurin legendoistakin tutussa Avalonissa. Ei kulu aikaakaan, kun Arthurin viimeiseksi lepopaikaksi kerrotulla sijainnilla osoittautuu olevan vahva yhteys skandinaaviseen mytologiaan. Tämän näppärän aasinsillan avulla naispuolinen Indiana Jonesimme lähtee metsästämään ukkosjumala Thorin mahtavaa Mjölner-vasaraa, joka on tappavan aseen lisäksi avain määränpäähän.

Melko synkkäsävyisessä tarinassa nähdään useita aiemmista osista tuttuja hahmoja, jotka tupsahtavat tapahtumapaikoille kuin itsestäänselvyytenä. Uusia pelaajia saattaisi käydä sääliksi, ellei pelin juonellinen anti olisi hyvin minimaalista ja yllätyksetöntä, mikä helpottaa tarinan ymmärtämistä. Välivideoita käytetään säästeliäällä kädellä, dialogi on sopivan kornia ja itse mytologiaa hyödynnetään etupäässä puitteiden rakentamiseen. Saapahan Lara jälleen oivan tekosyyn koluta monenmoisia katakombeja useissa eksoottisissa maailmankolkissa, kuten Thaimaassa, Uudessa Meksikossa sekä luonnollisesti pohjoisemmilla pituuspiireillä.

Kasvojenkohotus. Tomb Raider: Underworld on sarjan pääseikkailuista jo kahdeksas, ja Lara sen kuin kaunistuu peli peliltä. Angelina Jolienkin esittämän naisen ääninäyttelijänä kuullaan jälleen Keeley Hawes.

Tomb Raider: Underworld ei keksi pyörää uudestaan, mutta se lähestyy tuttua seikkailukaavaa varsin sujuvasti. Vaikka aseisiin ja kulkuneuvoihin joudutaankin turvautumaan tasaisin väliajoin, pääpaino on oikeutetusti hautojen, temppeleiden ja muiden surmanloukkujen tutkimisessa. Laran akrobaattisia taitoja päästään hyödyntämään melko laajoissa ja sokkeloisissa ympäristöissä, joissa vivuista, pulmatilanteista ja hyppelemisestä ei ole puutetta. Pölyisten nurkkien koluaminen muuttuu jatkuvasti työläämmäksi, joten näyttäviä ympäristöjä ja niiden yksityiskohtia on syytä painaa mieleen heti alkumetreiltä lähtien.

Eteneminen tapahtuu etupäässä ennalta määrättyjä kielekkeitä ja tasanteita pitkin, joten etenemisreittejä on yleensä se yksi ja ainoa. Ratkaisu ei sinänsä häiritse etsimisen iloa, mutta sen myötä seikkailu voi koitua ajoittain sangen puuduttavaksi puuhaksi. Sokkeloisimmissa paikoissa oikealta reitiltä eksyminen johtaa turhaan edestakaiseen harhailuun, kun taas pieleen menneet hypyt voivat pahimmassa tapauksessa tarkoittaa pitkän taipaleen uudelleenkoluamista. Moisia tilanteita ei ollut montaa, ja hyvä niin, sillä yleensä Underworld on tämänkaltaisissa tilanteissa melko epäreilu. Välitallennuspisteen ylittämisen merkiksi kilahtava kello kun soi jopa väärään suuntaan kulkiessa.

Omituisten otusten kerho. Lara kohtaa tuttuun Tomb Raider -henkeen toinen toistaan karmaisevimpia otuksia jättiläishämähäkeistä liskoihin. Törmätäänpä matkan varrella myös skandinaavisen mytologian hengessä epäkuolleisiin viikinkeihin.

Lara taipuu tapansa mukaan monenmoiseen liikkeeseen, ja tottelee pelaajan antamia komentoja yllättävänkin tarkasti. Etenemiseen tarkoitetut kielekkeet, tangot ja tasanteet erottuvat maastosta selkeästi, kunhan ne vain osuvat silmiin. Hyppely sujuukin ilman suurempia ongelmia, kunhan kuvakulman saa taitettua omaan tahtoonsa. Ahtaimmissa katakombeissa kameran ajoittaiset jumiutumiset ovat kuitenkin arkipäivää, kun kameramies ei suostu kääntymään ties minkä esteen takia. Kiusallinen vaiva ei pilaa pelikokemusta, mutta luonnollisesti heikentää sen sujuvuutta. Varsinkin, kun samainen ongelma on vaivannut jo Crystal Dynamicsin edellisiä Tomb Raidereita.

Loikkimisen ja kiipeilyn sekaan ujutetut pulmatilanteet noudattavat jo lähes rutinoituneita kaavoja. Niiden ratkomiseen on tuotu haastetta etupäässä alueiden astetta suuremmalla koolla, joten pelaajat saavat käännellä ja väännellä alueiden avaimia ja aktivointimekanismeja ajan kanssa. Mikäli ympäristöjen kärsivällinen läpikoluaminen ei ota sujuakseen, mukana on näppärä vihjejärjestelmä, joka joko antaa hienovaraisen vihjeen tai suoran ratkaisun käsillä olevaan tilanteeseen.

Pulmia kerrakseen. Pulmatilanteet ovat pitkälti tutun turvallista vipujen kääntöä ja avainten etsimistä, mutta etenkin luolastojen ansojen sekaan on eksynyt myös astetta kekseliäämpiä ilmestyksiä. Kiipeilyköysi toimii mainiosti myös vetokoukkuna.

Rynnäkköarkeologimme joutuu turvautumaan harmaiden aivosolujensa lisäksi myös aseisiinsa, sillä Underworldin hautakammioita ei kansoita ainoastaan pölyhiukkaset. Vaarallisia otuksia vastaan taistelu tapahtuu ikävä kyllä yksitoikkoisen automaattitähtäyksen varassa, minkä takia taisteluista puuttuu mielenkiinto lähes kokonaan. Pelaaja pystyy hidastamaan aikaa ammuskellessa, mikä helpottaa lahtausurakkaa entisestään. Harmi sinänsä, vaikka pääpaino onkin muualla kuin räiskintäosuuksissa.

Laran uusin seikkailu ei kenties ole se markkinoiden näyttävin peli, mutta se näyttää joka tapauksessa varsin hyvältä. Luolastojen valaistukseen ja mytologiseen arkkitehtuuriin on panostettu huolellisesti, ulkotilamaisemat ovat kauniita sekä erilaiset vesi- ja tuliefektit näyttäviä. Myös kurvikas Lara ja tämän ketterääkin ketterämmät liikkeet on mallinnettu enimmäkseen onnistuneesti, vaikka pienenpieniltä töksähtelyiltä ei aina vältytäkään. Pelitilanteiden tunnelmaa nostatetaan eksoottisilla ja eeppisyydenhakuisilla musiikkiraidoilla jopa liiallisuuksiin asti, mutta välianimaatioiden ääninäyttely on jo kornin dialogin takia hyvin pökkelömäistä.

Crystal Dynamics osoittaa jo kolmannen kerran, että Core Designsin luoma sarja on päätynyt hyviin käsiin. Tomb Raider: Underworld on varsin viihdyttävä, vaikkakin yllätyksetön Lara-seikkailu niin sarjan uusille kuin vanhoille ystäville. Kilpailu pelialalla on kuitenkin kovaa, sillä esimerkiksi Naughty Dogin PlayStation 3 -seikkailu Uncharted: Drake's Fortune tekee paljon samoja asioita, mutta paremmin. Vertailu on kenties hieman tarpeetonta, onhan Unchartedin ote seikkailuun huomattavasti suoraviivaisempi ja toimintapainotteisempi kuin rauhallisempaan tutkimiseen keskittyvä Tomb Raider: Underworld. Aihepiiri on kenties sama, mutta molemmista saa täysin erilaisen tyydytyksen.

Ville Arvekari... lähtee mielellään seikkailuun kuin seikkailuun.