Pelityyppi: Strategia- ja sotapelit
Julkaisija/kehittäjä: EA / EA Los Angeles
Kotisivut: http://www.commandandconquer.com/portal/site/redalert/
Laitteistovaatimukset: Windows XP / Vista, 2,0 GHz Single Core -suoritin tai 2,2 Ghz moniydinsuoritin, 512 Mt RAM (1 Gt Windows Vistan kanssa), 128Mt näyttökortti.
Testattu: Windows Vista, Intel Core 2 Quad, 4Gt RAM, Nvidia 8800GT
Arvosteluversio: Myyntiversio
Muut alustat: Xbox 360, PS3 (tulossa)

Klikkaa ja tarkista tämän pelin hinta Vertaa.fi:ssä!

Command & Conquerin ensimmäinen omaksi sarjakseen kasvanut oheispeli Red Alert oli monella tapaa merkittävä peli. Vuonna 1995 julkaistu Red Alert sisälsi monia uudistuksia tosiaikastrategianaksutteluiden lajityyppiin, jotka ovat nykypäivänä peruskauraa. Niihin kuuluivat muun muassa pelattavien osapuolten tasapainotettu erilaisuus, jossa niillä oli omat heikkoutensa ja vahvuutensa. Tervetullut uutuus oli myös mahdollisuus sijoittaa yksiköitä yhdeksi pikanäppäimellä valittavaksi komentokokonaisuudeksi. Näiden lisäksi Red Alert oli myös huomattavasti mielikuvituksellisempi kuin muut aikalaiset. Ei siis ihme, että siitä tuli huippusuosittu ja muisteltu peli vielä tänäkin päivänä.

Kuinka sitten onnistuu sarjan kolmas osa yli kymmenen vuotta myöhemmin? Tekeekö se kunniaa sarjan maineelle vai painaako se sen lokaan? Lyhyesti voidaan todeta, että Red Alert 3 on monella tapaa äärimmäisen perinteinen ja jopa vanhanaikainen tosiaikanaksuttelu. Se ei kikkaile, vaan tarjoaa nopeatempoista hiottua pelattavuutta kolmella erilaisella osapuolella varustettuna.

Tankit kertovat. Pelin kieli poskessa asenteesta kertoo jotain jo pelin opetustila, jossa kolme puhuvaa panssarivaunua opastavat pelaajan pelin saloihin.

Pelin juoni jatkaa edellisosien tieteistarinalinjaa: alkuperäisessä Red Alertissa USA muuttaa historian kulkua Einsteinin kehittämällä aikakoneella menemällä ajassa taaksepäin ja tappamalla Hitlerin ennen toista maailmansotaa ja estämällä näin sen tapahtumisen. Lopputuloksena Neuvostoliitto kasvaa niin mahtavaksi, että se uhkaa lännen ja USA:n itsenäisyyttä.

Red Alert 3:ssa edellisten osien seurauksena tuhon partaalla oleva Neuvostoliitto pelastaa itsensä omalla aikakoneellaan matkaamalla ajassa taaksepäin tappamaan vuorostaan Einsteinin. Tälläkään kertaa lopputulos ei ole aivan sitä, mitä toivottiin, sillä ydinaseet ja ydinvoimat loistavat nyt poissaolollaan, ja idästä nousee uusi Japani eli Empire of the Rising Sunin mahtava uhka nanoteknologioineen.

Juoni on siis samaa riemastuttavaa b-sarjan tieteiskuvitelmaa kuin ennenkin, ellei jopa vieläkin yliampuvampaa. Sitä esitellään C&C-tyyliin oikeiden näyttelijöiden tähdittämillä välivideoilla ja tehtävänannoilla, joissa esiintyy taatusti yksi pelihistorian näyttävin tähtikaarti. Pääosissa nähdään muun muassa kulttitähti Tim Curry, Peter Stormare, J. K. Simmons, Jenny McCarthy, Jonathan Pryce, Kelly Hu, Gemma Atkinson ja sokerina pohjalla Star Trekin Suluna tunnettu George Takei.

Sama mielikuvituksellisuus jatkuu myös varsinaisen pelin puolella, jossa yksiköt ovat toinen toistaan kummallisempia: neuvostoliitto panostaa edelleen tesla-teknologiaan, mutta uutta ovat muun muassa sotakarhut ja sotilaita tykillä ilman halki ampuva Bullfrog-ajoneuvo. Liittoutuneiden riveissä törmätään taas muun muassa sotadelfiineihin, aikateknologiaan sekä jäädytys- ja kutistussäteisiin. Empire of the Rising Sun sen sijaan panostaa energiamiekkoihin, muuntautumiskykyisiin yksiköihin ja mechoihin.

Yksinpelikampanjassa pelikartat avautuvat yleensä ja laajentavat pelitilaa tehtävien tavoitteita suorittamalla. Näin tehtävissä on pientä yllätyksellisyyttä, mikä pitää taistelut kiinnostavina.

Voi tosin olla, että etenkin ensimmäisen Red Alertin ystäville kolmosen camp-henki on mennyt liiankin pitkälle.

Red Alert 3 ei siis ota itseään vakavasti, vaan kaikesta huokuu tunne, että tekijöillä on ollut pilke silmäkulmassa koko pelinkehityksen ajan. Kepeyden täydentää äärimmäisen näyttävä ja värikäs grafiikka. Muiden C&C-pelien vakavuus ja sodanharmaat värit loistavat poissaolollaan.

”Let's send those Commies to their mommies!” J. K. Simmonsin esittämä oikeistolainen ja sotahullu jenkkipresidentti Ackerman on vain yksi pelin mieleenpainuvista hahmoista.

Red Alert 3 on perustaltaan nopeatempoista vanhan koulukunnan strategianaksuttelua, mutta mukana on myös joitakin uudistuksia. Yksi näistä on se, että tällä kertaa lähes kaikki tukikohdan rakennukset voi rakentaa niin maalle kuin merellekin. Myös useimmat yksiköt voivat toimia sekä vedessä että maankamaralla. Vesi onkin suuressa osassa lähes kaikissa tehtävissä ja pelikartoissa, ja jokainen osapuolista omaa erilaiset työkalut vesistössä toimimiseen ja sen ylittämiseen. Voimakkaimmat maayksiköt eivät pääse veden yli omin avuin eikä maajoukkoja valmistavia rakennuksia voi pystyttää merelle. Siksi pelaamisessa vaadintaankin pelisilmää siinä, kuinka paljon toimissaan panostaa merelle tai maalle, ja toisen unohtaminen saattaa kostautua ikävästi.

Tuntuvin uudistus ja samalla myös melko uusi ominaisuus koko lajityyppiin on mahdollisuus pelata yksinpelin tehtäviä yhteispelissä toisen pelaajan kanssa. Pelin jokainen tehtävä on alusta pitäen taitavasti suunniteltu tätä silmällä pitäen, ja vaikka toista ihmispelaaja ei olisikaan, on mukana silloin tekoälyn ohjaama apukomentaja. Komentajien yhteistyö ei ole pelkkää silmänlumetta, sillä hyvin usein tehtävien alussa heillä on käytössään eri yksiköt ja rakennukset, jolloin yhteispelin merkitys korostuu. Raha on kuitenkin yhteistä, joten komentajat eivät ole riippuvaisia vain omasta tuotannostaan.

Suuri kysymysmerkki on tietenkin se, kuinka hyvin tekoäly suoriutuu hommasta, jos toista ihmispelaajaa ei ole. Pääsääntöisesti se hoitaa hommansa varsin mallikkaasti, mutta se ei voita sotaa ilman pelaajan panosta tai käskyjä. Pelaaja voi antaa tekoälykomentajalle yksinkertaisia komentoja, joilla se saadaan hyökkäämään, rakentamaan iskujoukon tai kasaamaan joukkoja halutulle paikalle. Näin sen kohdalla ei tarvitse huolehtia liiasta mikromanageroinnista, mutta tekoälytoverista on samalla kuitenkin myös hyötyä.

Piirrä, älä kerro. Yhteispelitilassa ja moninpelissä kanssakomentajalle voi helposti piirtää hyökkäys- ja liikesuunnitelmia kartalle. Joukkojen liikuttelua pystyy myös koordinoimaan ketjutettujen ja ajastettujen käskyjen avulla.

Tekoälyn tietty passiivisuus tekee siitä välillä jopa ihmispelaajaa paremman taistelutoverin, sillä jotkut tehtävät ovat niin vaikeita, että ne vaativat komentajien saumatonta yhteispeliä, ja tämä ei yllättäen aina onnistu toisen ihmispelaajan kanssa pelin hektisyyden vuoksi. Yksinpelattuna pelaajalla on nimittäin apuna tiettyjä tapahtumapisteitä, jotka aktivoimalla tekoälykomentajan saa komennettua tekemään jotain peruskäskyjä tarkemmin määriteltyä, mikä auttaa ratkaisevilla hetkillä.

Huippusalaiset protokollat. Yllätyksiä vihollisille voi etenkin verkkopelissä tarjota joka osapuolen erikoiskyvyillä, joita ostetaan taistelun aikana kertyvillä pisteillä.

Edellisten Red Alertien ja muiden C&C-pelien tavoin lähes kaikilla pelin yksiköillä on jokin erikoiskyky, oli se sitten vetosäde, Molotovin cocktail, rynnäkkökilpi tai kyky muuntautua toisenlaiseksi sotakoneeksi. Kyvyt myös yleensä määrittelevät yksikön käyttötarkoituksen, joten erikoiskyvyn aktivoiminen voi muuttaa merkittävästi niiden käyttötarkoitusta. Tämä tekee kaikista pelin yksiköistä käyttökelpoisia ja mielenkiintoisia, mutta varjopuolena kykyjä täytyy olla itse vaihtelemassa. Peli on kuitenkin luonteeltaan niin nopeaa, että etenkin hektisimpien taisteluiden aikana erikoiskykyjen kanssa ei yksinkertaisesti ole aikaa leikkiä, mikä voi monesti ratkaista taisteluiden kulun.

Erikoiskykyjen lisäksi myös pelin kolme eri osapuolta ovat kiitettävän erilaisia. Yleisesti ottaen neuvostojoukot ovat kestäviä, hitaita ja halpoja liittoutuneiden panostaessa ilmavoimiin ja korkeaan teknologiaan. Empire of the Rising Sunin joukot ovat puolestaan itsessään muita heikompia, mutta ne korvaavat sen muuntautumiskyvyillään. Maayksikkö voi esimerkiksi muuntautua napinpainalluksella lentoyksiköksi.

Uutuutena jokaisella osapuolella on nyt Company of Heroesin -tyylinen kolmeen eri puuhun jaettu erikoiskykyvalikoima. Niitä ostetaan pisteillä, joita kertyy taisteluiden edetessä. Liittoutuneiden erikoiskyvyt perustuvat usein aikateknologialla kikkailuun, Empire of the Rising Sun voi puolestaan muuttaa yksiköitään esimerkiksi kamikaze-yksiköiksi ja Neuvostoliitto imeä vihollistankkeja avaruuteen satelliitin avulla, pudottaen ne myöhemmin romun seassa vihollisen niskaan.

Mielikuvitusta erikoiskyvyistä ei siis ainakaan puutu, ja oikein käytettynä ne voivat muuttaa taisteluiden kulkua. Edellisten osien kaltaisia superaseita ne eivät kuitenkaan ole. Superaseet löytyvät edelleen erikseen, ja ne ovat saaneet rinnalleen vieläkin tehokkaammat Ultimate-aseet. Nämä kummatkin ovat kuitenkin luonteeltaan enemmän puolustuskäyttöön tarkoitettuja.

Terveisiä Moskovasta! Meri on pelissä isossa roolissa. Joka osapuolella on ainakin yksi voimakas, vain merellä kulkeva yksikkö. Kuvassa Neuvostoliiton ohjusristeilijät.

Itse sotiminen on nopeaa ja sujuu mallikkaasti, oli apuna toinen ihmispelaaja tai ei. Pelattavuutta on hiottu äärimmilleen niin, ettei pelaaja joudu käyttämään liikaa aikaa käyttöliittymän kanssa näpertelemiseen. Pelaaminen on helppoa ja hauskaa. Tässä auttaa myös se, että resurssien keräämistä on yksinkertaistettu. Jokaisen kaivoksen lähelle voi rakentaa vain yhden jalostamon ja yhden kerääjän. Se estää myös kerääjillä kikkailun edellisosien tavoin ja pitää rahavirran tasaisena.

Moninpeli on tietenkin lajityypille tärkeä osa-alue, etenkin Red Alert -sarjassa. Osapuolten erilaisuus ja pelin nopea yleistempo koukuttivat pelaajia edellisissä osissa, ja uusi peli jatkaa samoilla linjoilla. Onkin syytä huomata, että myös moninpeli on samaa vanhaa koulukuntaa kuin yksinpelikin, joten siltä on turha odottaa mitään uudempien verkkopelien kikkoja. Verkkopelistä löytyy kuitenkin mielenkiintoisia yhteisöllisiä mahdollisuuksia, kuten taisteluiden tallennus ja äänikommenttiraitojen tekomahdollisuus sekä niiden jakaminen muiden pelaajien kanssa.

Kaikkiaan Red Alert 3 on peli, jota joko vihaa tai rakastaa. Ne, jotka etsivät jotain lajityypin uudempien pelien kaltaista kokemusta, pettyvät taatusti, kuten myös ne, jotka eivät voi sietää kolmannen osa lähes fantasian tasolle nousevaa asetelmaa omituisine yksikköineen ja asetelmineen. Yksinkertaisempaa perustaktiikkanaksuttelua etsiville peli on kuitenkin viimeistelty ja hiottu kokonaisuus, joka on pakattu todella näyttäviin ja komeisiin kuoriin. Vanhassa joskus vara parempi, vaikka sitten pintaa kiillottaen. Jos komentajan lakki ei siis purista liikaa, viettää Red Alert 3:n parissa taatusti paljon hauskoja ja viihdyttäviä hetkiä.

Miika Huttunen... ei omaa liian kireää komentajan lakkia.