Ensivaikutelma
Dracula: Originista ei ole positiivinen: kannessa loikoilee kaamea Anne Rice -vampyyri. Majesteettisiin
Bela Lugosi ja
Christopher Lee -draculoihin tottunutta jäärää hirvittää.
No se yks Helsing
 |
| Pelin ensimmäinen puzzle. Tämäkin pitää ratkaista loppuun asti, vaikka ratkaisu on selvä parin viivan jälkeen. |
Itse pelissä kreiviä nähdään kuitenkin aika vähän. Pelaaja asettuu tohtori Van Helsingin saappaisiin, tämän yrittäessä ensin suojella ja sitten pelastaa Jonathan Harkerin rakasta Mina-neitoa. Pelastusretki vie Egyptiin ja Wieniin, jossa Frogwaresin kirjoittajat sotkevat
Stokerin myyttiin vähän turhankin paljon muita kauhuaineksia.
Kun tarina viimein palaa raiteilleen Transilvanian vuorilla, on luvassa enää lyhyehkö seikkailupätkä ja suorastaan luvattoman lässähtävä loppu. En ole ainoa, joka veikkaa julkaisukiireen typistäneen seikkailun loppupäätä.
Juonen kirjoitus on kohtuullista, itkuinen paatos ei nosta päätään liiaksi ja seassa on myös huumorikevennyksiä. Muutamat popkulttuurireferenssit ("I waste him with my crossbow") pistävät silmään, mutta eivät häiritse liiaksi.
Kannattaa huomata, että missään vaiheessa peli ei ole kovin jännittävä tai pelottava. Vaikka siellä täällä näkyykin verta ja muuta iljetystä, on myös varsinainen väkivalta minimissä. Pelin K12-leima on todennäköisesti ihan paikallaan, mutta muuten herkempienkään henkilöiden ei tarvitse peliä kaihtaa.
Draculan pelaaminen on helppoa ja käyttöliittymä on joustava. Koska tuplaklikkaamalla pääsee siirtymään suoraan ruudusta toiseen, myös turha kävely on saatu minimoitua.
 |
| Hotspot-toiminto on liiankin kätevä. Välilyönti paljastaa kaikki mahdolliset toiminnot kerralla. |
Graafisesti peli on pätevän näköinen, ajoittain jopa hieno. Toisaalta muutamat kohdat vaikuttavat viimeistelemättömiltä. Olisiko kiireellä taas ollut osuutta asiaan?
Ääninäyttelijöinä on käytetty ammattilaisia, mutta huteja on silti sattunut, varsinkin kreivi itse kuulostaa ponnettomalta. Muutoin taustamusiikki on teemaan soveltuvaa luritusta.
Seikkaileminen on vipujen vääntämistä
 |
| Kreivi itse. Draculassa on vain muutama lyhyt välivideo, mutta ne ovat pääosin hyvin tehtyjä. Nyt kun joku tekisi vielä itse kreiville jotain... |
Tyylilajille uskollisesti
Dracula etenee raiteilla kohtauksesta toiseen. Kerrallaan tarjolla on muutama alue, eikä eteenpäin pääse ennen kuin on pelin mielestä tehnyt kaiken oleellisen. Välillä tämä tarkoittaa, että vaikka pelaaja olisi jo tarpeellisen tiedon haalinutkin, pitää vielä kliksutella ennen kuin peli on tyytyväinen. Toisaalta pelissä on hyvä tallennusjärjestelmä, johon kirjataan niin vihjeet kuin keskustelutkin, joten muistiinpanoja ei tarvitse tehdä käsin.
Draculan ongelmat voidaan jakaa kolmeen ryhmään: esinejahtiin, inventaario-ongelmiin ja puzzleihin. Mielenkiintoisesti pelissä voi välilyöntiä painamalla näyttää kaikki ruudun hotspotit kerralla, mikä tietenkin poistaa kaikki esinejahdin ongelmat. Sinänsä se ei ole paha asia, koska näin esimerkiksi saattaa havaita erillisiä alueita, joille voi siirtyä, mutta puristit halunnevat pelata ilman tätä kädenojennusta.
Inventaario-ongelmat, joissa siis pitää yhdistellä tavaroita ratkaisun toivossa, ovat
Draculan heikoin osa. Tavaroita ei koskaan ole paljon, joten kaiken kokeilu kaikkeen tuottaa yleensä tulosta, mutta tällainen brute force -ratkominen ei oikein ole seikkailupelien hengen mukaista. Pahimmassa ongelmassa esineitä pitää vielä koota tietyssä paikassa, eikä siitä tietenkään vihjata mitenkään.
Älytystä
 |
| Draculan morsian. Paljasta pintaa on luvassa hyvin vähän, itse asiassa juuri tämän verran. |
Draculan pääasiallinen anti on kuitenkin noin parinkymmenen puzzlen muodossa. Nämä älypelit ovat kaikki erilaisia eivätkä kovin vaikeita. Yhtä poikkeusta lukuun ottamatta ne voi myös ratkaista ilman ulkopuolista erityistietämystä.
Puzzleille ei kuitenkaan anneta minkäänlaisia ohjeita. Aluksi tämä hämmensi suuresti, kunnes ymmärsin sen olevan osa haastetta. Monissa puzzleissa joutuu siis aluksi klikkailemaan ympäriinsä, jotta edes tajuaa, mitä pitää yrittää ja miten. Kun menetelmän sitten tajuaa, puzzle itsessään ratkeaa nopeasti.
Kaiken kaikkiaan
Dracula ei ole vaikea peli, ja se saattaakin sopia mainiosti aloittelevalle seikkailupelaajalle. Paatunut veteraani todennäköisesti pitää sitä liian lyhyenä ja helppona. Aika paljon riippuu myös siitä, miten suhtautuu ohjeettomien puzzlejen selvittämiseen. Draculan ja vampyyritarinoiden ystävät ehkä hieman pettyvät Frogwaresin tekemiin muokkauksiin. Tämän pelin yhteydessä suosittelen lämpimästi demon kokeilemista ennen ostopäätöstä.
Panu "Ego" Alku... muistelee kaiholla Infocomin mestariteoksia ja
Grim Fandangoa.
