Hilpeitä TimeSplitters-räiskintöjä ja N64:n legendaarisen GoldenEyen tuottaneen Free Radicalin uusin tuotos ei varmasti jätä pelaajia kylmäksi. Vuosien ajan kehitetty scifiräiskintä Haze luottaa grafiikan sijasta poliittiseen sanomaan, kekseliäisiin uutuusjippoihin ja hämmästyttävän perinteiseen räiskintään. Peliplaneetta tutustui Hazeen Lontoossa, ja peli jätti ristiriitaisen vaikutelman. Sekä yksin- että moninpelissä on hyviä ominaisuuksia ja virkistäviä uutuuksia mutta myös selkeitä ongelmia ja tunkkaisia kliseitä.

Taistelukenttänä on Etelä-Amerikan pikkuvaltio, jonka kapinoivia asukkaita pistää kuriin kansainvälinen suuryhtiö Mantel sotilasjoukkoineen. Yksinpelissä pelaaja on yhtiön joukkoihin värväytynyt parikymppinen Shane Carpenter, joka elää jokapojan Master Chief -fantasioita Mantelin taisteluhaarniskan ja modernien aseiden avulla. Shanelle ja muille sotilaille etua antaa Nectar-taisteluhuume, joka muuttaa heidät kätevästi samalla verenhimoisiksi sotahulluiksi. Aine sensuroi tappamisen tulokset, joten verta ja ruumiita ei näy.

Free Radicalin pelintekijät halusivat Hazessa tutkailla videopelien ja väkivallan outoa suhdetta, jonka kautta he itsekin ansaitsevat leipänsä. Normaalina räiskintäsankarina aloittava Shane alkaa nähdä hyvin epämiellyttäviä näkyjä ja kokea tunnontuskia, kun Nectaria niskaan pumppaava mekanismi menee epäkuntoon. Ei siis tule yllätyksenä, että pelissä vaihdetaan puolta ja lähdetään kapinallisten kelkkaan. Pelaajalle annetaan ajattelemisen aihetta, sillä peli maalaa jokaisessa nykyräiskinnässä seikkailevat sankarisotilaat hyvin erilaisin värein. Samalla peli on kommentti Irakin sodasta, jossa Blackwater-palkkasoturiyhtiön kaltaiset tosimaailman Mantelit tekevät likaisen työn armeijan puolesta.



Puolenvaihdos antaa pelaajalle myös mahdollisuuden käyttää sekä kapinallisten että Mantelin erikoiskykyjä, jotka tekevät pelistä kiintoisamman. Free Radicalin tarkoituksena oli alun perin luoda juuri epätasapuoliseen sodankäyntiin perustuva peli.

Kun pelaaja on Mantelin sotilas, Nectarin käyttö on lähes jatkuvaa ja pakollista. Huumehöyryissä viholliset näkyvät hehkuvina hahmoina, jotka erottuvat kauas puskien ja talojen seasta. Lisäksi juoksunopeus kasvaa ja oma pelihahmo sietää enemmän rankaisua. Nectarin käyttöä säätelee se, että huumevarastot voivat loppua kesken, vaikka ne latautuvat hitaasti itsestään. Lisäksi liika piikitys vie pelihahmon psykoosiin. Silloin äänet sumentuvat ja kaikki muut hahmot näkyvät vain mustina siluetteina. Tähtäin hakeutuu hitaasti itsestään kohti lähintä tyyppiä, ja kun se on kohdallaan, pelihahmo alkaa ampua raivokasta sarjatulta. Jos kudit loppuvat, räiskijä vetää esiin kranaatin ja poistaa sokan. Se johtaa noloihin itsemurhiin. Yliannoksesta on kuitenkin mahdollista selvitä hengissä, ja hyvällä onnella samalla voi tiputtaa muutaman vihollisen.

Kapinalliset osaavat hyödyntää Nectarin heikkouksia. Mantelin kuolleet sotilaat tiputtavat Nectar-pumppuja, joita voi käyttää huumekranaatteina. Ne aiheuttavat sotilaille yliannostuksen vaikutusalueellaan. Kun kapinalliset virittävät kranaatin, he päällystävät samalla yhden heittoveitsen huumeella. Veitsen osuma pistää mantelilaisen psykoosiin välittömästi. Yliannostus muuttaa sotilaan haarniskan keltavärit punaiseksi, joten oman joukkueen jäseniä huvikseen tappavat eivät voi siis onneksi vierittää syytä Nectarin harteille.

Kapinalliset voivat leikkiä kuollutta, kun energiamittari laskee lähelle nollaa. Nectar sensuroi veren ja ruumiit Mantelin sotilaiden silmistä, joten paikallaan makaava kapinallinen muuttuu näkymättömäksi. Se on hieman ongelmallinen kyky. Leikisti kuollut ei tiputa asettaan, ja räiskintäveteraanit tajuavat tuijottaa ruudun tappoviestejä. Niinpä fiksu mantelilainen viimeistelee tapon parilla sarjalla tyhjään ilmaan, etenkin moninpelissä.

Yksinpelikampanjaa nähtiin Lontoon pelitestissä lähinnä neljän pelaajan co-op-pelin kautta. Siinä Haze toimii, sillä mukavan haastava räiskintä vaati oikeasti yhteistyötä ja hidasta etenemistä. Pelihahmot eivät synny uudestaan samaan tapaan kuin Haloissa, vaan jonkun on selvittävä hengissä tallennuspisteeseen asti.



Testauksen pääpaino oli varsinaisessa moninpelissä. Mielenkiintoisin pelimuoto oli tarinapohjainen tiimipeli, jossa koetaan tapahtumia, joihin viitataan yksinpelin kampanjassa. Esitellyssä kentässä kapinalliset yrittävät polttaa Mantelin lääkekasvien sumuisia suopeltoja liekinheittimillä. Mantelin on pidettävä vähintään yksi neljästä pellosta ehjänä kentän loppuun asti. Syttyneet pellot voi sammuttaa sprinklereillä, joita ei voi kuitenkaan käyttää joka välissä. Pelimuoto muistutti Unreal Tournamentien Assault-kenttiä hyvällä tavalla.

Varsinainen räiskintämekaniikka tuli paremmin esille perinteisissä tappomatseissa, joita voi pelata tiimeissä tai kaikki kaikkia vastaan. Hazen räiskintä on hyvin perinteistä konsoliammuntaa, ja se tuntuu vuonna 2008 jopa hieman vanhanaikaiselta. Pelaajat imevät luoteja kuin pesusienet, mikä on epätavallista näinä realistisen räiskinnän aikoina. Pääosumat tappavat, mutta luoteja saa upottaa nuppiin muutaman sekunnin ajan. Perinteiset kranaatit tuntuvat moninpelissä jopa tehottomilta, mutta Nectar-kranaatit saavat taistelukentän nopeasti sekaisin.

Pelin aseet eivät tehneet testissä suurta vaikutusta. Näppärin tappoväline on perusrynkky, joka tappaa ainakin luotettavasti. Liekinheitin on äärimmäisen tehokas yksinpelissä, mutta moninpelissä sen hitaus ja lyhyt kantama tuottavat ongelmia ja ruma grafiikka vähentää sen viehätystä. Raketinheitin, kiikarikivääri ja haulikko ovat sen verran normaalia räiskintätavaraa, ettei niistä voi sanoa yhtään mitään. Asevalikoima on futuristisessa pelissä turhan tavanomainen.

Ajoneuvot ovat Hazessa samalla tavalla hieman liian tavanomaisia. Molemmilla osapuolilla on käytössä Halon Warthog-jeeppiä vastaava neljän hengen kiesi konekiväärillä, ja mukana on erehdyttävästi Mongoosea muistuttava kahden hengen mönkijä. Niiden vauhti on räiskintöjen normaaleihin ajoneuvoihin verrattuna suhteellisen kova. Menoa rajoittaa kuitenkin se, että ajoneuvot olivat ainakin testiversiossa kiikkeriä, minkä vuoksi auto päätyi usein seinään tai kallioon. Eniten testattu moninpelikenttä eli Mantelin lentotukialus oli sekin ongelmallinen ajoneuvoille, sillä tilaa kunnon kaahaukseen ei ollut. Testissä ei nähty lainkaan pelin panssarivaunua, jonka pitäisi erottua normitankeista nopean vauhtinsa ansiosta.

Hazessa vaikutuksen teki tarinan lisäksi ennen kaikkea sujuva liikkuminen ja ammuskelu, jossa on samaa hyvää pelattavuutta kuin yhtiön TimeSplitterseissä. Peliä on kuitenkin jo kehitetty niin pitkään, että aikanaan vaikuttava grafiikka on menettänyt hohtonsa. Nyt Haze asettuu ulkoisesti räiskintöjen keskisarjaan. Siksi tärkein kysymys Free Radicalin kannalta on se, kuinka paljon pelaajia innostaa vuonna 2008 perinteinen, tarinapainotteinen ja poliittinen peli, joka ei koreile uusimmilla tehosteilla.

Janne Pyykkönen

Haze
Versiot: PlayStation 3
Tekijä: Free Radical Design
Julkaisija: Ubisoft
Ilmestyy: 23.5.