Nyt tulee tekstiä, joka saattaa huolestuttaa monia. Talvisota on muuttumassa tietokonepeliksi ja vieläpä venäläisen pelitiimin toimesta. Tässä vaiheessa moni patriootti luultavasti vetää karhunsa väärään kurkkuun ja talloo leijonalippistään kauhuissaan. Siihen ei kuitenkaan ole syytä, sillä Talvisota: Icy Hell tarjoaa historiallisen, puolueettoman ja kiinnostavan peliversion Suomen kohtalonhetkistä.

Sotahistoria on aina kuulunut suosikkiharrastuksiini, jos joku ei sitä vielä tiedä. Sotien syyt, tapahtumat ja niiden vaikutukset ihmiskuntaan, vinkeää kalustoa toki unohtamatta, ovat pitäneet minut valveilla monia öitä. Talvisota on aina ollut eräs suurimmista kiinnostukseni kohteista, eikä vain puhtaan isänmaallisista syistä. Sotateknisesti tarkasteltuna Suomen ja Neuvostoliiton jo legendaarisessa konfliktissa kumpikin osapuoli kohtasi ainutlaatuisia haasteita.

Tämä on oivallettu myös pelin kehittäneen Blitzfront Studiosin poikien keskuudessa, sillä Talvisota sisältää oman kampanjan omine tehtävineen ja haasteineen sekä Suomelle että Neuvostoliitolle. Pelin tuottaja on suomalainen Mikko Vedru, joten myös suomalainen näkökulma on tuttu tekijätiimille.

Talvisota: Icy Hell on jo julkaistu entisen Neuvostoliiton alueilla, ja se iskeytyy lähiaikoina myös Suomeen. Tutustuimme pelin viittä vaille valmiiseen versioon.

Uraa! Kommunismin punainen aalto uhkaa pyyhkäistä suomalaisten heiveröisten linnoitteiden yli. Näin rempseistä tunnelmista alkaa suomalaisten kampanja.

Heti alkuun pitää pudottaa pieni pommi, joka saattaa järkyttää vanhoillisimpia sotafaneja: Talvisota on reaaliaikainen strategiapeli. Suomi-verkkareita ei silti kannata tahria, sillä yksikään jääkäri ei joudu rautakaivoksille louhintatöihin tai keräämään metsiköstä puuta, jotta sotakoneisto pysyisi käynnissä. Kaikkien pelaajien onneksi Talvisota keskittyy puhtaaseen sodankäyntiin.

Pelimoottori on lainattu melkein sellaisenaan legendaarisesta Blitzkrieg-strategiahelmestä, jota alan miehet arvostavat. Pelimoottori on toki vanha kuin maailma, eikä sen askeettinen ulkoasu välttämättä miellytä suurimpia grafiikkaintoilijoita. On harmi, ettei kehitystiimi saanut käyttöönsä Blitzkrieg II:n pelimoottoria, joka olisi sentään tarjonnut vapaasti liikuteltavan ja pyöriteltävän kameran.

Graafisesta alkeellisuudestaan huolimatta pelimoottorista löytyy potkua tärkeimmällä osa-alueella, sillä se simuloi mainiosti sodan kaaosta ja todellisuutta. Talvisodassa ei tarvitse pelätä, että jalkaväki nakuttelisi hiljalleen T-26:n kappaleiksi kivääreillään. Tankkeja vastaan soditaan vain toisilla vaunuilla, PST-tykeillä tai erikoistuneilla panssarintorjuntajoukoilla. Nekin ovat kaikki silti heikoilla viikatteen tavoin miehiä kumoon niittävien helvetinkoneiden edessä, ellei tankkeja pääse yllättämään väijytyksestä.

Tiukkaa tekstiä. Sodan eri vaiheet ja taisteluiden taustat on kuvailtu yksityiskohtaisesti, joten historiantunnilla nukkuneet pääsevät myös peliin mukaan.

Tällainen realismi tuo heti peliin reilusti enemmän meininkiä, sillä pelaaja joutuu oikeasti pohtimaan eri yksiköidensä käyttötarkoituksia ja niiden yhteistoimintaa. Sota on myös realistisen veristä, sillä vastustajan linnoitettuihin asemiin hyökkäävää jalkaväkeä kuolee hetkessä kymmenittäin äärimmäisen verisesti. Tuhoa tehostavat komeat räjähdykset ja hyvältä näyttävät, kolmiulotteiset panssarivaunut. Peli on samalla tavalla karun mutta funktionaalisen näköinen kuin monet sen kuvaamista sotakoneista.

Tahatonta komiikkaa. Pitää nostaa hattua sille, että pelin suomalaisjoukot todella puhuvat suomea. Testiversiossa jutun taso oli tosin vielä sitä luokkaa, että isänmaallisen ylpeyden sijaan testiyleisö puri huultaan.

Testijakson aikana kävi selväksi, että kehitystiimi on oivaltanut myös sodan kulun. Pelin kaksi kampanjaa ovat mainiosti suunniteltuja. Pelaaja toimii osana valtavaa sotakoneistoa, joka heittelee häntä paikasta ja tehtävästä toiseen. Tehtävät mukailevat sujuvasti sodan vaiheita, ja kampanjat tarjoavat kaksi täysin erilaista kokemusta.

Suomalaisten kampanjassa alkuvaiheet koostuvat lähinnä epätoivoisista viivytystaisteluista, joissa kymmenet miehet ostavat hengillään kallisarvoista aikaa, jotta heidän toverinsa voivat ryhmittyä selustassa ja torjua puna-armeijan loputtoman tulvan. Sodan edetessä taktiikat hioutuvat ja suomalaisetkin pääsevät välillä hyökkäämään - tosin toki omalla tyylillään. Neuvostoliitolla pelatessa peli muistuttaa huomattavasti enemmän tyypillistä strategiapeliä, sillä käytössä on reilusti kalustoa eikä taistelussa ole samanlaista epätoivon tuntua kuin Suomen riveissä.

Sotaa kuljettavien päätehtävien välissä voi suorittaa sivukeikkoja, joissa esimerkiksi pelastetaan panssariyksikkö vihollisen motista. Sivutehtävistä saa esimiesten kunnioituksen ohella parempaa kalustoa. Esimiesten kunnioitus ei ole pelkkää sanahelinää, sillä se on pelaajan ainoa keino muokata armeijaansa. Käytössä olevat yksiköt määräytyvät pääasiassa tehtävän mukaan, mutta ansaituilla vaikutuspisteillä voi yrittää kiristää ja kuristaa muista yksiköistä vahvistuksia.

Kasassa on siis vanhahtavan mutta mainion strategiapelin ainekset. Testaamamme versio sisälsi kuitenkin keskeneräisyyteen viittaavia bugeja ja paljon kääntämätöntä tekstiä, joten lokalisointi- ja testausosastojen pojilla riittää vielä työtä.

Suurin kysymysmerkki lienee silti yleisön vastaanotto. Pelin aihe kiinnostaa varmasti, ja tosistrategit osaavat arvostaa Blitzkrieg-meininkiä, mutta miten on suuren yleisön laita? Aika näyttää, ja palaamme vielä pelin pariin, kun lopullinen versio ilmestyy.

Miikka Lehtonen... palaa mielellään talvisodan kunnian hetkiin pelissäkin.

Talvisota: Icy Hell
Kehittäjä: Blitzfront Game Studio
Julkaisu: syksy 2008