Vuonna 2004 julkaistu Codename: Panzers, Phase One ja sen vuotta myöhemmin julkaistu jatko-osa Phase Two eivät tehneet kovin suurta vaikutusta reaaliaikaisen taktikoinnin ystäviin, mutta ne olivat ihan mukiinmeneviä pelejä. Toiseen maailmansotaan sijoittuvaa rymistelyä piti tulla vielä kolmannen osan verran, mutta kolmososa Phase Three on kadonnut jäljettömiin monien muiden ihan hyvien pelien jatko-osien tapaan.

Seinän takana olevat yksiköt näkyvät kätevästi ja selkeästi yksivärisinä siluetteina. Vihreät ovat pelaajan komennossa olevia yksiköitä ja siniset omalla puolella olevia joukkoja, joita pelaaja ei voi ohjata.

Codename: Panzers - Cold War sijoittuu huomattavasti toista maailmansotaa neitseellisemmälle aikakaudelle eli kylmään sotaan. Aikakauden vaihtuminen tuskin haittaa ketään, sillä akselivaltoja vastaan on päästy tappelemaan jo aivan tarpeeksi monta kertaa. Uusi peli sijoittuu vuoteen 1949, joten sen tehnyt StormRegion ei ole edennyt kovin kauaksi toisesta maailmansodasta. Suurin muutos sarjan edellisiin peleihin verrattuna on siis se, että vastassa on natsi-Saksan sijasta Neuvostoliitto.

Berliinissä rytisee jälleen kerran. Pelin vaihtoehtoisessa historiassa Neuvostoliiton tiedustelukone törmää surkeassa säässä NATOn kuljetuskoneeseen. Molemmat koneet syöksyvät maahan, ja onnettomuudesta suivaannutaan kummallakin puolella rajaa. Kylmä sota muuttuu kuumaksi, ennen kuin tilanne ehditään rauhoittaa.

Siviiliväestön ajoneuvot voi ottaa käyttöön. Mersun nahkaistuin on takuulla mukavampi kuin miehistönkuljetusvaunun penkki.

Saimme kokeiltavaksi Codename: Panzers - Cold Warin keskeneräisen ennakkoversion, ja peli tuntuu melko lupaavalta. Se on perinteinen reaaliaikainen sotapeli, joka ei ainakaan ennakkoversion perusteella mullista lajityyppiään. Peli vaikuttaa kuitenkin varsin toimivalta. Pelaaja ohjastaa taistelukentällä joukkojaan, ja ammuskelu alkaa, kun vihollinen kohdataan. Aiempien Codename: Panzers -pelien tapaan Cold Warissa on tärkeää pitää elossa nimellä varustettu tehokas sankariyksikkö. Jos eliittiyksikkö kaatuu kentällä, tehtävä loppuu saman tien.

Peli pyrkii selvästi realismiin, sillä sekä aseet että ajoneuvot ovat historiallisia. Aidosta simulaatiosta ei kuitenkaan ole kyse. Joukot saattavat esimerkiksi seisoa kadun eri päissä ampumassa toisiaan, jolloin pelkkä tulivoima ratkaisee voittajan. Mukana on myös lääkintämiehiä, jotka ampumisen ohella parantavat omia joukkoja. Hyvin tasapainotetulla poppoolla pärjää isoakin ylivoimaa vastaan.

Tekoäly on ajoittain heikkoa, ja toivottavasti StormRegion parantaa sitä julkaisuun mennessä. Pienet kahakat ovat ennakkoversiossa älyttömiä, koska vihollinen ei peräänny tai edes hakeudu suojaan vaan jää tasaiselle ammuskelemaan. Suojautuminen on kuitenkin mahdollista, ja tekoäly ymmärtää älykkäimpinä hetkinään maastoutua betoniporsaiden taakse tai linnoittautua rakennukseen. Suojana toimivat rakennukset kärsivät usein pahoja vaurioita, ja talot voi myös tuhota täysin.

Vihollisen tarkka-ampuja piileskeli nosturissa. Omat miehet ampuivat nurin koko vehkeen, joka kaatui viereisen asuintalon päälle ja tuhosi sen. Yhtiövastike saattaa nousta.

Kentät ovat sujuvia, mutta välillä ne ovat liian putkimaisia. Useimmissa kentissä on eri päämääriä, joista osa on valinnaisia. Valinnaisten päämäärien suorittaminen voi vaikuttaa merkittävästi tehtävän kulkuun. Kartan nurkassa voi olla esimerkiksi tykkipatteristo, jonka voi jättää rauhaan, tuhota tai vallata. Jos patteriston jättää rauhaan, se voi häiritä pelaajaa myöhemmin. Jos sen valtaa, sitä voi käyttää itse. Pelaajan on päätettävä, onko patteriston luokse eteneminen vaivan arvoista. Mukana on myös salaisia päämääriä, jotka ilmoitetaan vasta niiden suorittamisen jälkeen, joten samat tehtävät pelaa läpi mielellään useammankin kerran.

Kopteri tuo kavereilleen tankin. Kun kenttä on hallinnassa, täydennysjoukot ovat vain parin napinpainalluksen päässä. Oma ostovoima määräytyy menestyksen mukaan.

Peliä on ilo katsella. Rakennusten arkkitehtuuri on komeaa. Talot eivät ole pelkkiä ruskeita laatikoita, ja esimerkiksi Berliinin puistot, patsaat ja kauniit julkisivut ovat miellyttävän näköisiä. Myös yksiköt miellyttävät silmää, ja niiden animaatio on sujuvaa. Grafiikkaan ja yksityiskohtiin on selvästi panostettu - hahmojen peilikuvat esimerkiksi näkyvät niiden vieressä olevista vesilätäköistä. Yhdessä kentässä huomasin helikopterin ensimmäistä kertaa, kun näin sen heijastuksen lätäkön pinnasta.

Komea grafiikka vaatii veronsa, ja peli on varsin raskas. Sen pelaaminen ilman kaksoisytimellä varustettua suoritinta voi olla vaikeaa. Toivottavasti koodia parannetaan vielä, sillä pelin vaatimukset tuntuvat tällä hetkellä kohtuuttoman suurilta.

Tehtävien välillä voi ostaa täydennysjoukkoja armeijaansa. Joukot siirtyvät pelaajan mukana tehtävästä toiseen ja keräävät kokemusta, jos ne vain pysyvät hengissä. Kuvan kopterilla voi tiedustella ja tähystää tykistöä varten.

Ruudulle ajoittain aukeavat ikkunat, joissa ilmoitetaan tehtävän kannalta oleellisista, pelialueen muissa osissa tapahtuvista asioista, hidastavat peliä erityisen pahasti. Tämä seikka mainittiin erikseen ennakkoversion dokumentaatiossa, joten ainakin kehittäjä on tietoinen siitä. Myös pelikuvissa näkyvän rosoisuuden pitäisi olla väliaikainen ongelma, sillä tässä versiossa ei vielä ole mukana reunanpehmennystä.

Codename: Panzers - Cold Warin kaltaisten pelien suosio määräytyy pitkälti sen mukaan, kuinka hauskaa verkkosodankäynti on. Ennakkoversiossa ei ole lainkaan verkkopeliä, joten emme voi kertoa siitä vielä mitään. Yksinpeli vaikuttaa ihan hauskalta puuhalta, mutta todellinen RTS-herruus ratkaistaan perinteisesti verkossa.

Mikko Rautalahti... pelaisi mielellään kylmään sotaa sijoittuvaa peliä, jossa sota olisi kylmää, kovaa, rumaa ja hiljaista.

Codename: Panzers - Cold War
Julkaisija/kehittäjä: 10tacle Studios / StormRegion
Julkaisijan kotisivut: www.10tacle.de/
Pelin kotisivut: www.panzers-coldwar.org/
Julkaisu: kevät 2008