Venäläinen 1C Games ei välttämättä ole nimenä monellekaan lukijalle tuttu, mutta tähän on tulossa pian muutos, ainakin mikäli suunnitelmat etenevät yhtiön haluamalla tavalla. Venäläinen firma on aiemmin keskittynyt lähinnä pelien levittämiseen itäblokin alueilla, eikä suinkaan missään pikkumäärissä. Firman edustajat nimittäin vitsailevat olevansa kenties maailman ainoa pelivälittäjä, joka laskee päivittäismyyntinsä kappaleiden sijaan tonneissa.

1C Games on ollut pelaajien keskuudessa tunnetuin varmasti erinomaisesta IL-2 Sturmovik -pelisarjastaan. Lentosimu on saamassa seuraa, sillä firman suunnitelmat ovat jatkossa entistä kehityspainotteisempia ja suuntautuvat myös kohti muuta maailmaa. Lukuisat kehitystiimit tekevät alkuperäisiä pelejä, joista monet tosin tuntuvat olevan kopioita suosituista ja tunnetuista peleistä.

UFO-sarjasta tuttu Cenega siirtyi myös venäläisomistukseen. Jatkossa 1C Publishing Europe -nimellä kulkeva Cenega keskittyy nimensä mukaan lokalisointiin ja pelien levittämiseen Euroopassa. 1C Games on avannut uudet haaratoimistot myös Englannissa, Yhdysvalloissa ja Kiinassa. Toiminta on siis vahvassa nousussa, eikä kunnianhimoa ainakaan puutu.

Mutta millaista tavaraa Venäjältä on tulossa? 1C Games kutsui joukon kansainvälisiä toimittajia Prahaan tutustumaan uusimpiin peleihinsä. Poimimme pinosta mielenkiintoisimmat.



Cryostasis oli näytillä olleista peleistä niitä harvoja alkuperäisteoksia. Toisin kuin nimestä voisi luulla, peli ei apinoi Crysistä, vaikka yhtäläisiä elementtejä löytyykin. Kyseessä on hahmon silmin kuvattu kauhuräiskintäpeli, johon on lainailtu selviytymiskauhupelien ideoita reippaalla kädellä.

Tapahtumapaikkana toimii jäiden keskelle jäänyt jäänmurtaja, jolle myös pelaaja jää jumiin. Hän ei suinkaan ole laivalla yksin, sillä siellä parveilee myös laumoittain outoja mekaniikan ja kuolleen lihan yhdistelmiä, jotka janoavat hänen vertaan. Miksi, sitä tarina ei toistaiseksi kerro.

Lämmöllä ja sen puutteella on suuri merkitys pelissä, sillä energiapalkin sijaan pelaajan terveyttä kuvaa lämpömittari. Jäätynyttä laivaa tutkittaessa mittari laskee tasaista vauhtia ja sen nollautuessa odottaa hyinen kuolema. Vähintään mielikuvituksellisena ratkaisuna viholliset käyttävät aseenaan myös kylmää, kirjaimellisesti - mosujen aseet kun ampuvat "jääpanoksia".

Samalla teemalla pelistä ei löydy parannuspakkauksiakaan, vaan energiaa täytetään joko kytkemällä laivan lämmitys päälle tai lämmittelemällä kamiinan, kuuman hellan levyn tai vaikka hehkulampun vieressä. Voimakkaita lamppuja, kuten 1C:n edustaja kommentoi.

Crysiksen tavoin pelin lopullisesta versiosta on suunniteltu melkoista silmäkarkkia. Elokuvamainen liikesumennus saa toiminnan näyttämään sujuvalta ja realistiselta. Huipputason valaistusefektit puolestaan pitävät huolen siitä, että valo tai sen puute näyttelevät tärkeää roolia pelaajan matkoilla.

Cryostasis oli näytillä olleista peleistä kenties lupaavin, mutta myös keskeneräisin. Demoversio oli juuri testisession aamuna pystyyn saatu raakile, joten emme pureudu tarkemmin sen teknisiin yksityiskohtiin. Jotain pelin vetovoimasta kertoo kuitenkin se, että usein kaatuileva ja tökkivä demo oli tasaisessa käytössä ja jätti sitä pelanneille positiivisen fiiliksen.

Sivusto: ei
Julkaisu: 2008



Ei ole vaikea kuvitella Death to Spies -pelin syntyvaiheita. Ihmiset pitävät Hitmanista. Ihmiset pitävät toisesta maailmasodasta. Ihmiset tulevat siis rakastamaan näiden kahden yhdistelmää! Kenties näin käykin, mutta Death to Spiesillä on nähdyn perusteella vielä pitkä matka huippupeliksi.

Death to Spies asettaa pelaajan neuvostoliittolaisen vastavakoilijan rooliin. Tehtävänä on eliminoida natsivakoilijat punatähden riveistä, mutta myös hoitaa vakoilu- ja salamurhakeikkoja vihollisen linjojen takana.

Esillä ollut jo miltei lopullinen versio toi välittömästi mieleen Hitman-pelisarjan. Hidastempoinen hiiviskely, vihollisten vaivihkainen eliminointi ja rauhallinen kyttäily ovat tälläkin kertaa avaimet voittoon.

Hitmanin tavoin mahdollisuuksia löytyy joka lähtöön. Vihollisia voi kuristaa, myrkyttää, tainnuttaa tai vain ampua. Liipaisinkuria täytyy pitää yllä, sillä risaksi ammuttu vihollisunivormu ei hämää ketään. Näin ollen identiteettivarkaan pitää tappaa vihollisensa salaa. Jopa väärän tyyppinen reppu voi herättää natsien huomion.

Paljon tätä syvemmälle emme testiversiossa päässeet, sillä vaikeustaso oli suorastaan pirullinen. Vihollisia on aivan liikaa ja ne tuntuvat olevan miltei ajatustenlukijoita, sen verran tehokkaasti ne tiedostavat pelaajan kätketyt liikkeet. Kun tähän vielä yhdistetään kömpelö käyttöliittymä, pelin pelaaminen ei ollut testiversion perusteella kovinkaan mukavaa.

Potentiaalia kyllä löytyy. Vakoilua, varkauksia ja salamurhia natsien hallitsemassa Euroopassa - kuulostaa hyvältä ainakin minusta. Jäämme toivomaan, että peli onnistutaan hiomaan esikuvan korkealle tasolle.

Sivusto: http://int.games.1c.ru/death_to_spies
Julkaisu: 2007



Vuoden geneerisintä nimeä kantava Fantasy Wars oli paljon mielenkiintoisempi peli kuin sen nimi antaisi ymmärtää. Monien muiden pelien tapoin myös se kuuluu genreen "venäläinen versio kuuluisasta pelistä". Tällä kertaa esikuva tosin on vanha ja tavallista kiinnostavampi - kyseessä on nimittäin kopio Fantasy Generalista.

Fantasy Generalin tavoin myös Fantasy Wars on vuoropohjainen strategiapeli, jossa pelaaja komentaa valtavaa fantasia-armeijaansa heksapohjaisilla sotakartoilla. Armeijoiden ohella karttoja täplittävät kylät, kaupungit, temppelit ja muut fantasian vakiovarusteet.

Niin ikään Fantasy Generalin tavoin peli pohjautuu vahvasti kivi-paperi-sakset-tyyppiseen pelisuunnitteluun. Jokaiselle yksikölle löytyy oma, tappava käyttötarkoituksensa, mutta myös helppoja ja tehokkaita vastalääkkeitä. Erilaiset sotakoneet, ratsuväen yksiköt, lukuisat jalkaväkipoppoot ja jopa suuret hirviöt ja sankarit pitävät huolen siitä, etteivät vaihtoehdot lopu heti alkuunsa.

Peliä demottiin kahdella tehtävällä, joista toisessa paljastui selkeästi, että tehtävissä on runsaasti juonta. Pelaajan örkkikenraalin tehtävänä oli valloittaa klaanin perintömaita takaisin kilpailevilta hiisiltä, mitä varten piti ensin tavata alueen poppamiehiä ja suorittaa niille pieniä tehtäviä. Yksiköt keräävät kokemusta ja kokemustasojen karttuessa oppivat erikoisominaisuuksia, jotka esimerkiksi parantavat niiden taistelukykyä metsä- tai kaupunkiheksoissa.

Fantasy Wars oli ainakin testijakson perusteella kopiopeli paremmasta päästä. Alkuperäisen pelin mainio ja addiktiivinen meininki on vangittu tehokkaasti, mutta visuaalista toteutusta on myös päivitetty. Mukana on nimittäin pieniä taisteluanimaatioita ja silmiähivelevän kaunista grafiikkaa. Tämä on odottamisen arvoinen peli, sillä ei Fantasy General syyttä saavuttanut suosiotaan.

Sivusto: http://int.games.1c.ru/mythic_wars
Julkaisu: 2007



Pidätkö Heroes of Might & Magicista? Toivoisitko lisää samaa? Hyviä uutisia! King's Bounty tarjoaa juuri sitä. Tämän olisi tosin voinut arvata jo nimen perusteella, sillä samalla nimellä tunnettiin aikanaan Heroes-sarjan epävirallisesti aloittanut peli.

King's Bounty: The Legend on juuri niin häpeämätön kopio kuin voi vain olla. Kaikki, aivan kaikki, on apinoitu suoraan Heroes of Might & Magic V:stä. Pelityyli, yksikkötyypit, jopa käyttöliittymän kuvakkeet ja sen sommittelu ovat kuin suoraan Heroes V:n levyltä napattuja.

Suurin innovaatio on, ettei peli tunne enää vuoroja. Pelaaja ja hirviöt suhailevat kartalla mielensä mukaan ilman sen kummempia rajoituksia. Yksiköitä ja aseita trokailevat kauppiaat täyttävät varastojaan ajan myötä. Heroesin tapaan armeijansa voi kasata fantasian perustyypeistä: löytyy kääpiöarmeijoita, örkkejä, Helvetin asukkaita ja iloista metsän väkeä.

Yksiköissä on käytetty mukavasti mielikuvitusta ja jokainen niistä voi lisäksi oppia voimakkaita erikoishyökkäyksiä. Kääpiöiden tykkimies nappaa esimerkiksi haupitsin kainaloonsa ja lataa sinne kerralla tynnyrillisen kuulia. Tuloksena on historian ensimmäinen täysautomaattinen tykki.

Mittakaava on kutistunut, sillä lukuisien sankarien sijaan pelaaja komentaa vain yhtä hahmoa. Vastapainona tutkittavaa ja seikkailtavaa on enemmän. Maastosta löytyy tutkittavia luolia, joissa pääsee suorittamaan tehtäviä ja jopa kellistämään pomohirviöitä.

Fantasy Warsin tavoin King's Bounty ei voita ystäviä omaperäisyydellään, mutta saattaa tehdä niin toteutuksellaan. Heroes of Might & Magicin maailmanlaajuiseen suosioon nostaneet palikat ovat paikallaan, mutta jää nähtäväksi, pystyykö peli houkuttelemaan tunnetumman sarjan ystäviä puolelleen.

Sivusto: http://int.games.1c.ru/kingsbounty
Julkaisu: 2007



Vuosi on 1916. Nuori amerikkalainen liittyy Englannin armeijaan kokeakseen elämänsä seikkailun. Jenkki saa kuitenkin enemmän kuin halusi, sillä sodan kauhujen takaa paljastuu okkultismin, demonien ja vampyyrien maailma.

Sangen mielenkiintoisena ratkaisuna NecroVisioN on kauhupainotteinen seikkailupeli, joka sijoittuu ensimmäiseen maailmansotaan. Toisin kuin esimerkiksi Cryostasiksessa, pääpaino ei ole hiippailulla vaan armottomalla räiskinnällä. Aluksi hunnit ja myöhemmin erilaiset demonit ja elävät kuolleet vyöryvät päälle suurina laumoina, mutta onneksi myös ammuksia ja lääketarvikkeita on riittävästi.

Esittelyssä oli pelin alkupään kenttä, jossa pelaajan tuli raivata tiensä juoksuhautaverkoston läpi kohti sen alle kätkettyjä hautaholveja. Matkalla kävi harvinaisen selväksi, että peli tulee luottamaan paljon skriptattuihin kohtauksiin ja erikoistilanteisiin. Juuri äsken putsattu juoksuhaudan pätkä muuttuu taas taistelukentäksi, kun saksalaisten toinen aalto hyppii alas sen reunoilta. Välillä päästiin myös torjumaan vihollisten rynnäkköä konekivääriasemissa. Meininki oli kuin Quake 4:stä.

Ne paljon puhutut demonit jäivät suurilta osin näkemättä, mitä nyt pari luurankoa saksalaisissa asepuvuissa halusi tanssia. 1C lupailee kuitenkin, että inspiraatiota on ammennettu muun muassa H. P. Lovecraftin teoksista ja meininki lähentelee loppua kohti enemmän fantasiaa kuin historiaa. Mukana on nimittäin myös magiasysteemi, jota tarvitaan pelin jättimäisten pomojen kaatamiseksi.

Sivusto: http://www.cenega.com/index.php?shgame=56
Julkaisu: 2008 lopussa



Neuvostoliitossa ei ilmeisesti ollut kivaa, ainakaan mikäli You Are Emptyn kaltaisiin peleihin on luottaminen. 50-luvun loppupuolella maan hallitus yritti luoda ihannekaupungin, jonka kaikki asukkaat olisivat henkisesti ja fyysisesti täydellisiä Puolueen kannattajia. Kuten arvata saattaa, mönkään meni. Kaupunki miltei tuhoutui veren ja hulluuden orgiassa, joka jätti jälkeensä vain groteskeja mutantteja. Nyt pitäisi selvittää, mitä kaupungissa oikeasti tapahtui.

You Are Empty on kuin pelaajan silmin kuvattu selviytymiskauhupeli. Ammuksia on aina liian vähän ja käpälämäki on usein parempi vaihtoehto kuin taistelu kaupungin voimakkaiden asukkaiden kanssa. Tapahtumapaikkana toimivat kolhoosit, ghetot ja muut Neuvostoliiton hilpeän kaupunkisuunnittelun helmet. Tyyli on siis todella synkkä ja harmaa.

Myös viholliset ovat sangen mielenkiintoisia. Omaksi suosikikseni nousivat hitsaajat, jotka olivat kyhänneet itselleen rautaromusta siivet ja pöristelivät niiden avulla pelaajan niskaan. Muutenkin vihollisten tyyli tuntuu olevan ruosteista kybernetiikkaa, kuin Silent Hillin pahimmissa painajaisissa.

Testiversion perusteella kauhutunnelmia tai kehuttua vihollisten tekoälyä ei uskalla oikein ylistää, sillä kumpaakaan ei juuri näkynyt. "Kauhu" oli Doom 3:sta tuttua vihollisten ponnahtamista selän taakse jo putsattuun käytävään, minkä jälkeen nämä veijarit säännönmukaisesti juuttuivat jokaiseen putkeen ja korokkeeseen. Testiversio oli kuitenkin vanhaa mallia, joten toivottavasti lopulliseen versioon on tapahtunut viilailua.

You Are Empty poikkesi muista esitellyistä peleistä yhdellä merkittävällä tavalla: se on valmis. Peli on julkaistu jo Venäjällä ja lähtee liikenteeseen myös Euroopassa lähiaikoina.

Sivusto: www.youareempty.com
Julkaisu: kaupoissa

Miikka Lehtonen