Toimitus pääsi viikonloppuna testaamaan Halo 3:n moninpelibetaa. Odotukset olivat korkealla, ja kun ensimmäinen moninpelikenttä latautui, jännitys alkoi hiostaa käsiä. Tässähän pääsee aivan kohta pelaamaan Halo 3:a! Odotus loisti myös monien muiden paikalla olleiden kasvoista, eikä ihme. Kyseessä kun on liioittelematta yksi vuoden suurimmista ja odotetuimmista peleistä, jonka hypemoottori hyrrää jo täysillä.

Tämä vuoksi ensi minuutit ovat tavallaan pettymys. Tämähän on...Halo. Ensituntumalta ainakaan pelattavuudessa ei ole juuri muutoksia tapahtunut, vaan kaikki toimii juuri niin hyvin kuin ennenkin. Pelin parissa on heti kuin kotonaan. Kyseessä ei edelleenkään ole mitään nopeatempoista sinkohippaa, vaan mukavan hidastempoista peliä. Myös ohjaus ja kamera toimivat kuten ennen.

Testisessiota sinisten valojen alla.

Seuraava sukupolvi on tietenkin tuonut mukanaan teräväpiirtografiikan ja muun muassa HDR-valaistuksen. Seinissä on huikean monipuoliset ja tarkat tekstuurit. Silti grafiikka on lievä pettymys. Kaikki on yksityiskohtaisempaa, mutta silti edelleen...Halo.

On vaikea sanoa, mitä peliltä oikein edes odottaa. Halo on hyvin harvinainen tapaus, sillä jo ensimmäinen peli oli sekä graafisesti että pelillisesti niin hyvää tasoa, että jatko-osilta ei oikeastaan edes voi odottaa mitään dramaattista uudistusta. Halon tapauksessa olisi vain tyhmää rikkoa se, mikä toimii.

Higher Ground oli testikentistä toimituksen mielestä paras.

Alkufiilisten jälkeen alkaa keskittyminen armottomaan moninpeliin ja sen uusiin ominaisuuksiin eri pelimuotojen parissa. Pelattavissa on kolme karttaa: Snowbound, Higher Ground ja Valhalla. Snowbound on areenamainen lumikenttä Covenant-rakennuksilla, josta löytyy yksi Ghost-kiituri. Hauska yksityiskohta ovat lumeen uppoavat kranaatit. Paikalla olleiden mielestä lumikenttä oli kuitenkin kolmesta kartasta tylsin. Viihdykettä kenttään toi nimeltä mainitsematon H-Townin työntekijä, joka pwnasi Ghostillaan Official Xbox Magazinen Renen kerta toisensa jälkeen.

Higher Ground on puolestaan tiivis kenttä, jossa on pieni ranta ja ränsistynyt tukikohta kallioiden välissä. Tässä kentässä soditaan sekä ulkona että sisätiloissa. Uutuutena kentästä löytyy Mongoose-mönkijä. Se on ikään kuin vauhdikas ja ketterä miniversio Warthogista. Mönkijä menee lujaa, ja siinä on hyvä fysiikkamalli sekä vauhdin tuntu. Muutenkin ajaminen näyttää ja tuntuu paremmalta kuin ennen. Mongoosella on tosin todella vaikea jyrätä ketään hengiltä. Aseita laitteesta ei löydy eikä kuski itse voi ampua, mutta tiimipelissä takana voi istua toinen pelaaja ampumassa.

Jalustaltaan irtirevitty konekivääri oli pelaajien suosikki.

Higher Groundissa huomattiin myös, että nyt paikallaan olevan konekivääripesäkkeen kk:n voi napata kantoon! Tällöin kuvakulma siirtyy sotilaan taakse ja liike hidastuu huomattavasti, mutta myös tulivoima on sen mukaista. Tämä mahdollisuus oli ahkerasti käytössä, ja kentässä tuli kilpailua siitä, kuka ehti saada kk:n ensin mukaansa.

Valhalla on pelatuista kentistä isoin. Se sisältää paljon luontoa, kuusipuita, kiviä ja padon. Oikeastaan se muistutti paljon Blood Gulch -kenttää. Sen avoimuus tekee siitä selkeän tarkka-ammuntakentän isoille tiimeille, ja kiikarikivääriä suosivat pelaajat nappasivat siinä selkeästi eniten tappoja.

Lumikenttä Snowbound sijottui Covenantin avoimeen tukikohtaan.

Mitä muuta uutta nähtiin? Aseista ainakin Needleriä oli muokattu. Nyt sitä ei voinut käyttää yhdessä toisen aseen kanssa, mutta tehoja oli selkeästi nostettu. Vanhan Needlerin näytti korvaavan uusi Brute Spiker, jota saattoi käyttää kummassakin kädessä yhtä aikaa. Uutta oli myös Brute Spike Grenade, joka on risteytys tavallisesta ja plasmakranaatista. Se jää kiinni siihen mihin sen heittää, mutta sillä on myös tuntuva aluevaikutus. Myös vanhaa kunnon Bruteshotia oli muokattu. Sen lippaan kokoa on nostettu neljästä kuuteen ja teho oli myös selkeästi kovempi. Ase tuntui nyt paljon toimivammalta kuin ennen. Täysin uusi Spartan Laser oli puolestaan isokokoinen ja todella hitaasti laukeava, mutta osuessaan tappoi kerrasta ja räjäytti tyydyttävästi ajoneuvot pirstaleiksi.

Ainakin moninpeliin uutta potkua tuovat uudet lisälaitteet, joita kentistä löytyy. Näitä ovat Portable Grav Lift, Bubble Shield, Power Drainer ja Trip Mine. Näitä käytetään X-nappia pohjassa pitämällä. Aluksi oli vaikea havaita, mikä erikoislaite oli käytössä, mutta kun tajusi kannossa olevien lisukkeiden ilmestyvän ruudun vasempaan ylälaitaan ammusten alle symboleina, peli alkoi luonnistua paremmin.

Portable Grav Lift on pudotettava laite, joka jättää paikalle nostosäteen. Säteellä saa lisää hyppyvoimaa ja sillä saattoi loikata paikkoihin, joihin ei muuten pääsisi. Hissi toimi hyvin myös rakettisnaippailussa ilmasta käsin. Huvittavasti sitä pystyi käyttämään myös aseena. Kun joku ajoi vastaan Mongoosella, niin oikealla hetkellä käynnistetty nostosäde lähetti yliajoa yrittävän vihulaisen kauniille ilmalennolle. Säde nimittäin toimii myös ajoneuvoihin.

Snowboundin keskusbunkkeri oli käytännössä kentän ainoa sisätila.

Bubble Shield oli lisukkeista visuaalisesti näyttävin. Se pystyttää kupumaisen energiakilven, joka vääristää hiukan näkökenttää ja osumat siihen aiheuttavat myös nätin kennoefektin. Kilpi jää paikalleen, eikä sen läpi mene mikään ammus tai kranaatti eikä edes ajoneuvot, jotka pysähtyvät siihen kuin seinään. Vihollinen voi kuitenkin mennä sen läpi räiskimään pystyttäjän hengiltä. Myös kilven pystyttäjä voi halutessaan poistua kilven sisältä.

Power Drainer puolestaan on pommi, joka imee hetken aikaa kaiken energian läheisyydestään, oli kyseessä sitten panssarin energiakilpi tai ajoneuvo. Power Drainer oli uusista laitteista selkeästi vaikein käyttää, ja sillä käräytti helposti matalaksi omatkin kilvet. Lisäksi hämmennystä aiheuttivat voimanimijää suojakilveksi luulleet pelaajat.

Moninpelin yhteisöllisiä ominaisuuksia ei luonnollisesti päässyt kunnolla ihmettelemään. Pelaamalla kerätään kuitenkin Spartan-pisteitä, joilla saa arvonimiä ja ylennyksiä. Omaa ja oman klaanin panssarin väritystä pääsee muokkailemaan monipuolisesti, samoin kuin nyt pelissä selkeästi erottuvaa logoakin. Peliin pääsemistä oli helpotettu tekemällä pelilista, johon voi valita haluamansa peliominaisuudet ja odottaa, kunnes sopiva pelikartta löytyy. Pelisessionsa voi myös nauhoittaa ja jakaa muiden pelaajien kanssa Liven välityksellä. Kokopeliin luvataan lisäksi jonkinlaista mahdollisuutta muokata ja leikata omaa pelivideota.

Valhalla-kentässä oli Blood Gulch -tunnelmaa.

Testin lopuksi pääsimme Xbox Live Cameran avulla haastattelemaan lyhyesti Bungien sisältöpäällikköä Frank O'Connoria. Hän kertoi, että tuleva moninpelibetatesti on pohjimmiltaan verkkoviive- ja pullonkaulatestausta, ei niinkään pelillistä testiä. Bungie kuulemma silti seuraa, mitä karttoja ihmiset betassa pelaavat. Pelaajillahan on nyt mahdollisuus äänestää seuraavaa kenttää, jos tuleva kartta ei innosta. O'Connor kuitenkin vakuuttaa, että periaatteessa peli on jo nyt valmis ja että vain loppuhiominen on vielä kesken.

Kaikkiaan Halo 3:n moninpelitesti oli ristiriitainen tapaus. Kaikki toimii juuri niin loistavasti kuin voi aikaisempien pelien osalta odottaa, mutta mistään suuresta harppauksesta ei ainakaan moninpelin perusteella ole kyse. Kenttäsuunnittelu oli etenkin Higher Groundin kohdalla huippuluokkaa, ja jos muut yltävät samalle tasolle, niin hyvää tulee. Yksinpeli on pidetty visusti salassa, joten eiköhän niitä yllätyksiäkin vielä ole luvassa.

Miika Huttunen, Janne Pyykkönen ja muu H-Townin tiimi