Nämä Demoputkan niin sanotut teemat tuppaavat näköjään syntymään suorastaan varkain. Sopivia demoja metsästäessä törmäsin tällä kertaa melkeinpä ainoastaan räiskintäpeleihin. Aiheuttavatko alati pimenevät illat pelikansalle ahdistusta, jota pitää sitten silmittömällä mutanttien mättämisellä päästää pihalle? Mene ja tiedä, mutta sen vain sanon, että parhaan räiskintäpelin valinta on juuri tällä hetkellä todella vaikea. Tarjolla kun on niin paljon hyviä ehdokkaita. Jotta putkareissu ei tälläkään kertaa jäisi täysin yksipuoliseksi, testipenkissä on myös hämmästyttävän tyylikäs sotastrategiapeli. Siinäkin tosin lähestulkoon kaikki kuolevat.



www.justcausegame.com

Laskuvarjohyppyyn on syytä keskittyä.

Monesti ihmisten keskuudessa törmää siihen stereotypiaan, että mitä näpsäkämpi ulkonäkö, sen vähemmän on älliä. Tämä pätee tietyiltä osin myös peliin nimeltä Just Cause. Peliä on luonnehdittu useaan otteeseen GTA goes Kuubaksi. Pelin maailma kun on kohtuullisen avoin ja satunnaisilta ohikulkijoilta voi kaapata itselleen vaikkapa kulkupelin. Äkkiseltään suuremmat yhtäläisyydet loppuvatkin melkeinpä siihen. Pelin henki on kuitenkin astetta lähempänä suoraviivaisempia räiskintäpelejä. Toiminnan tempo vaikuttaa ainakin demon perusteella olevan huomattavasti rivakampi kuin vaikkapa juuri GTA:ssa. Toiminnan sujuvuus edellyttää perinteisen pahisten tähtäilemisen lisäksi myös toisenlaista sorminäppäryyttä. Hieman keskittymistä vaativat, näyttävät stunttitemput ovat iso osa Just Causen viehätystä.

Menopeli paremmasta päästä.

Pelin räiskintäosuudet edustavat tätä aiemmin mainitsemaani aivottomuutta. Tekoälyttömyys tuntuu vaivaavan vihulaisia pahemman kerran. Pahikset heittelevät esimerkiksi kranaatteja melko estottomasti, juosten useimmiten itse suoraan perään. Pelaajan ohjastama hahmo kestää luoteja siinä määrin, että on suorastaan saavutus saada hahmoltaan henki kirpoamaan. Jollakin hassulla tavalla kaikki tämä älyttömyys on toteutettu kuitenkin niin viihdyttävästi, että tappojuhla on vain yksinkertaisesti hauskaa.

Visuaalisesti peli on varsin näyttävä. Täydet detailit vaativat toki ajanmukaista rautaa pyöriäkseen. Kuubalainen tunnelma on saavutettu varsin uskottavasti, eikä pelimaailma tunnu liian rajoitetulta. Tähtäileminen sujui (luonnollisesti?) huomattavasti nopeammin PC-hiirellä kuin Xbox360:n padiohjaimella. Noin muuten demon perusteella PC- ja konsoliversion välillä ei tuntunut olevan sen kummempaa eroa.

Just Cause -demo



www.elmatador.net

Mies jyvällä.

Viime aikoina pelintekijät ovat selkeästi alkaneet käyttämään mielikuvitusta. Aiemmin tämäkin peli olisi ollut vain geneerinen "olet poliisi ja tapat kaikki pahikset". Vaan tällä kertaa kuvaus kuuluukin näin: "olet poliisi ETELÄ-AMERIKASSA ja tapat kaikki pahikset". Eihän se ollut niin vaikeaa, eihän? Vaikka El Matador on sisällöltään melko pitkälti perinteistä tusinaräiskintää, tuo pienikin määrä tuoreutta heti kosolti lisää tunnelmaa. Pelin päähenkilönä toimii Victor Corbet, valtion erikoisagentti, joka pyrkii kitkemään kaupunkia riivaavan huumeparonin kartellin viimeiseen mieheen. Helppoa se ei tule olemaan. Huumehörhöt kun ovat tietysti kovin raskaasti aseistettuja. Taistelu on itse asiassa jo normal-vaikeustasolla äärettömän haastavaa. Onneksi meitä mämmikouria varten löytyy sentään hitusen helpompikin vaikeustaso.

Tutoriaali on niitä varten, jotka eivät ole ennen räiskintäpelejä pelanneet.

El Matadorin toiminta tuo mieleen monelta kantilta Max Paynen seikkailut. Pelin kuviot ovat toki täysin erilaiset, mutta hahmon ohjaaminen kaikkine ajan hidastuksineen on kuitenkin hyvinkin tutunoloista kauraa. Pelin konnat ovat varsin kuolettavasti ohjelmoituja. Ne osaavat piiloutua ja ampuvatkin kivuliaan tarkasti. Kranaattejakin pirulaiset nakkelevat, joten pelaaja saa olla todellakin jatkuvasti varpaillaan säilyäkseen hengissä. Pelaajan puolella taistelevat toverit sen sijaan tuntuvat olevan yksiä rähmäkäsiä, jotka eivät tunnu saavan vihollista päiviltä oikein mitenkään. Pelin ulkoasu on jokseenkin ajantasalla, vaikka ei sinänsä valtaisia tunnekuohuja herätäkään. Pelin taustamusiikki sen sijaan on suoraan sanottuna aivan kauheata konerokkia. Aseet sentään kuulostavat sopivan munakkailta. El Matador on demonsa perusteella hyvinkin omiaan haastavien perusräiskintäpelien ystäville.

El Matador -demo



http://www.whatisfear.com/

Sienipilvet ovat muotia tässä kuussa.

F.E.A.R. (First Encounter Assault Recon) oli yksi viime vuoden ehdottomasti suosituimmista räiskintäpeleistä. Perinteisen ammuskelun lisäksi peli tarjosi aivan mahtavaa tunnelmaa sekä tietysti herkullista silmäkarkkia. Extraction Point on pelin ensimmäinen lisälevy, eikä ainakaan demonsa perusteella lainkaan huono sellainen. Intensiivinen toiminta on edelleen pääasia. Kerrassaan upeat valaistukset sekä erikoistehosteet värittävät meininkiä tyylikkäämmin kuin useimmissa muissa saman genren peleissä. Vaikka pohjimmiltaan peli onkin yhtä räiskintäkliseiden riemusoittoa, on tällä kertaa esimerkiksi hidastustoiminnolle jopa perusteltua käyttöä. Pahat avaruuden sedät kun ovat niin turkasen vikkeläliikkeisiä, että paljaalla silmällä niiden lahtaaminen on silkkaa tuuripeliä.

Verta roiskitaan tässä pelissä sen verran, että perheen pienimpien ei sovi tätä pelata.

Extraction Point on kaikkinensa hyvin toimivan oloinen lisäosa, jossa paikoilleen ovat loksahtaneet niin ahdistava äänimaisema kuin tylyn tyylikäs ulkoasukin. Toki sisältöä pelissä on ehkä hieman vähänlaisesti, ainakin jos peliltään kaipaa muutakin kuin silkkaa mötöjen räiskintää varsin tiukkaan rajatuissa ympyröissä. Toisaalta alkuperäisen F.E.A.R.:in fanit tuskin pettyvät, koska hyvinkin samoilla linjoilla tässä kuitenkin liikutaan edelleen. Yksinpelidemo tarjoaa hupia verrattain lyhyen aikaa, mutta antaa kuitenkin varsin hyvän kuvan siitä, mitä tuleman pitää. Uljas ulkoasu vaatii tietysti kovaa rautaa sujuvasti pyöriäkseen, joten räiskintäpelien ystävien lienee syytä poiketa pelinostomatkallaan myös hardisostoksilla.

F.E.A.R. Extraction Point -demo



www.everybody-dies.com

Maailmassa kaikki vielä melko hyvin.

Satuinpa törmäämään demoja etsiessäni peliin nimeltä Defcon. Ruutukaappauksista päätellen se näytti melko minimalistiselta, suorastaan tylsältä, mutta päätin testata sitä siitäkin huolimatta. Eikä muuten tarvinnut katua. Peli on osoitus siitä, että ilmeisen pienellä budjetilla voidaan tehdä ainakin viisi kertaa ison rahan vastaavaa kiinnostavampi peli, kun vain idea on hyvä ja toteutus nerokas.

Defcon on tavallaan kuin lautapeli. Säännöt ovat varsin selkeät ja kaikki toiminta tapahtuu pelaajan silmien edessä maailman kartalla. Pelin tarkoituksena on yksinkertaisesti saavuttaa maailman valtius. Tämän hinta on maailmanlaajuinen ydinsota, jossa kymmenet miljoonat ihmiset menettävät henkensä.

Paluuta entiseen ei enää ole. Make nukes, not war.

Yksinkertaisesta ulkoasustaan huolimatta Defcon on ehdottomasti yksi tunnelmallisimmista strategiapeleistä mitä olen pelannut moneen vuoteen. Maailmanlopun tunnelmaa korostaa aavemainen taustamusiikki. Ydinsota ylipäätään on vain jotenkin sairaalla tavalla niin äärettömän kauniisti toteutettu, että nuke-nappulan painaminen tuntuu sisimmässä suorastaan pahalta. Järin helppo peli Defcon ei ainakaan alkuun ole, mutta pienen harjoittelun jälkeen vihollismaidenkin kaupungit alkavat kyllä tasoittumaan kummasti. Pelin säännöt ovat kuitenkin yksinkertaisemmat kuin aluksi näyttääkään. Demoversio on varsin rajoitettu, etenkin pelaajamäärien osalta, mutta siitä saa kyllä varmasti hyvän kuvan, mitä lopullinen versio pitää sisällään. Kymmenen euron ostokseksi Defcon tarjoaa todellakin rahoille vastinetta. Olen aistivinani suurta koukutuksen makua. Pelin saa ostettua Steam -verkkopalvelusta.

Defcon-demo

Jarkko Rotstén
Peliplaneetta.net


Windows XP, Athlon 2600+, 1024 Mt RAM, Geforce 6800 128Mt