E3-messut yllättivät jälleen demottomuudellaan. Esittelyvideoita kyllä piisaa kotitarpeiksi ja lampaiden syötäväksi, mutta pelattavia versioita ei tulevista peleistä tarjottu taaskaan. No, etsivä kuitenkin löytää, eikä tämän kuun putkakaan demottomaksi jäänyt. Tässä kuussa pelaaja voi halutessaan astua vaikkapa palkkamurhaajan saappaisiin, ajella radio-ohjattavilla, pelastaa sivilisaation tai vaikkapa rakentaa maailman parhaan suurkaupungin.

Kekkonen kilahti.

Herra 47 on palannut jälleen kerran - entistäkin vaarallisempana, kuinkas muuten. Tuo kuulapäinen antisankarimme rientää apuun silloin kun pahis pitäisi saada päiviltä. Blood Money on jo suositun sarjan neljäs osa. Edellinen osa, Contracts, ei oikein yltänyt laatukriteereiltään kahden ensimmäisen osan tasolle, joten pelintekijöillä oli varmasti paineita saada sarjan imagoa nostettua. Allekirjoittanut tykästyi aikoinaan sarjan ensimmäiseen osaan siinä määrin, että tykitin pelin läpi hampaat irvessä uskomattoman alitehoisella tietokoneella. Tuolloin itseäni häiritsi hieman se, että vaikka hiippailun tärkeyttä korostettiin erityisen paljon, saattoi useimmat kentät läpäistä kuitenkin myös suoraviivaisemmin räiskimälläkin. Hieman salaa toivoin, että aiheeseen olisi tartuttu neljännessä osassa, mutta ei. Demonsa perusteella hiippailua on suorastaan vähennetty entisestään. Eipä sillä, demoversion tehtävä onkin tarkoitettu opettelutehtäväksi, joten voihan olla, ettei se kerro vielä koko totuutta.

Jos minulla olisi viivakoodi takaraivossa, käyttäisin ehkä pipoa.

Pelin soundtrackista vastaa jälleen Jesper Kyd, joka on saanut paljon kiitosta työstään Hitman-sarjan parissa. Pelin äänimaailma onkin taas kerran todella onnistunut. Myös pelin grafiikka on todella näyttävää, joskin näytönohjaimelta vaaditaan jonkin verran potkua, että pelin saa pyörimään kunnolla. Kokoversioon on jo tiettävästi ilmestynyt paikkaussarja, jolla pelin pitäisi pyöriä hieman paremmin, joten demoversion perusteella ei välttämättä kannata vielä lyödä kirvestään kiveen. Hitman Blood Money vaikuttaa ehdottomasti yhdeltä tunnelmallisimmista hiippailuräiskintäpeleistä vähään aikaan. Vaikka sarja ei isommin vaikuta uudistuneenkaan, toimii konsepti kuitenkin edelleen entiseen malliin.

Hitman Blood Money -demo

Sopii säätäjälle.

Monen aikuisen (lapsenmielisen) miehen ongelma on se, että kalliiden lelujen ostamiseen ei vain yksinkertaisesti enää löydy riittävästi hyviä (teko)syitä, joilla vakuuttaa kauniimpi osapuoli. Yksi tällainen harrastus on radio-ohjattavat autot. Moiset pikkuautot kun maksavat monesti vähintään sen parin viikon ruokabudjetin verran. Tässä vaiheessa apuun rientää köyhän miehen vaihtoehto, eli aiheesta väkerretty tietokonepeli. Melko pienellä budjetilla toteutettu Virtual RC Racing antaa pelaajalle mahdollisuuden tutustua tähän kiehtovaan ja varsin koukuttavaankin lajiin tietokoneen ruudun välityksellä. Peliä voisi luonnehtia simulaattoriksi, sillä tuntuma on melko autenttinen, ja säädettävää löytyy todella runsaasti.

RC-autot olisivat näyttäviä, jos niitä ylipäätään näkisi.

Virtuaalisen radiorassin ohjaaminen tuntuu juuri niin vaikealta kuin se on oikeastikin. Liikkeiden on oltava todella pikkutarkkoja, mikäli mielii pysyä radalla. Näppäimistöltä ohjaaminen onkin silkkaa lasinsirujen nielemistä, joten sopiva analogiohjain on syytä löytyä nurkista pyörimästä. Pelin grafiikka ja äänet ovat selkeästi toissijaisessa asemassa, eivätkä missään nimessä säväytä ketään. Puhesyntetisaattorilla toteutetut kierrosajat ovat lähinnä hupaisia. Pelin pääasia, eli auton ohjattavuus ja säädettävyys ovat kuitenkin uskottavia, joten Virtual RC Racingia voi suositella ehdottomasti alan harrastajille, ja harrastusta harkitseville. Etenkin verkkopelimahdollisuus kuulostaa erittäin houkuttelevalta.

Virtual RC Racing -demo

Laiva on lastattu Egyptin armeijalla.

Ihmisrotu on luonnostaan sotaisa, mikä lienee syynä siihen, että näitä sivilisaatioiden välisiin kahakoihin sijoittuvia pelejä putkahtelee markkinoille aika ajoin. Tällä kertaa loikataan Kleopatran, Julius Caesarin tai monen muun legendaarisen sankarin saappaisiin, pyrkimyksenä pitää imperiumi koossa, ja mahdollisuuksien mukaan tietenkin laajentaa sitä minkä kerkiää. Sodassa ja rakkaudessahan tietenkin kaikki keinot ovat sallittuja. Pelin perusasetelma on melko perinteistä reaaliaikastrategiahuttua, joskin erittäin positiivisena uutuutena pelaaja pääsee nyt ohjastamaan halutessaan yksittäistä sankaria kolmannen persoonan näkövinkkelistä. Näin peli muuttuukin napinpainalluksesta strategiapelistä veriseksi actionmätöksi.

Ain' laulain orjatyötäs tee.

Mättönäkymässä ohjattavuus ei ole aivan viimeisen päälle viilattua, mutta ajaa asiansa. Koska suurin osa peliajasta kuluu kuitenkin perinteisestä lintuperspektiivistä kuvatussa strategiatilassa, on actionosuus toteutettu sen ehdoilla, eikä toisin päin. Demoversion perusteella sankarihahmo vaikutti tosin hieman epäreilulta vihollista kohtaan supervoimineen. Kleopatra kun niitti lauman vihollisia kuin heinää, eikä satapäistä sotajoukkoa tarvittu käytännössä juuri ollenkaan. Rise & Fall : Civilizations at War maistunee kevyempien historiallisten rts-pelien ystäville, vaikka ei sinänsä mitään muuta uutta ja mullistavaa sisälläkään. Peruskaurallekin on kuitenkin kuluttajansa.

Rise & Fall: CaW -demo

Työttömyystuki riittää aivan mainiosti takaamaan ihmisarvon mukaisen asumisen.

City Lifen ruutukaappausten perusteella voisi helposti päätellä, että Monte Criston pojat ja tytöt olisivat pelanneet aivan liikaa Sim Cityä. Vaikka peleillä paljon yhteistä onkin, on sanottava, että City Life ei ole kuitenkaan aivan suoraviivainen klooni. Vaikka City Life ei olekaan mikään järjettömän isolla budjetilla suureen ääneen väkästelty peli, tuntuu se demonsa perusteella olevan kuitenkin erittäin pelattava ja hiotun oloinen kokonaisuus. Peli onnistuu tietyiltä osin jopa ohittamaan itsensä Sim Cityn. Pelin taustamusiikiksi on valittu hienoa muzakia, eikä mitään keskinkertaista pimputusta, kuten näissä bisnesstrategiapeleissä monesti on. Grafiikka on tietenkin ajanmukaisesti kolmiulotteista ja sinänsä varsin näyttävää.

Kaunis on kaupunkini.

Kaupunginjohtajan osa ei ole suinkaan helppo, kuten arvata saattaa. Kaupunkilaiset on jaettu demossa kolmeen eri ryhmään - varattomat, perustuloiset sekä vauraammat. Kokonaisessa pelissä ryhmiä on peräti kuusi. Jokaista ryhmää täytyisi yrittää miellyttää mahdollisuuksien mukaan. Kuten oikeastikin, ryhmien kesken syntyy aika ajoin myös eripuraa, joka aiheuttaa tietenkin pelaajalle lisää harmaita hiuksia. Samalla pitäisi pitää saasteet ja liikenne kurissa, puhumattakaan kaupungin alati kutistuvasta rahavarannosta. Huonosti hoidettuna kansa mellakoi ja aiheuttaa muutenkin kaikenlaista harmia. Mikäli pelaaja taas pelaa korttinsa oikein, saattaa kaupungista tulla lopulta se suurin ja kaunein. Ja sitä myötä pelaajasta tietenkin rikkain ja rakastetuin. City Life kannattaa ehdottomasti noteerata, vaikka siitä ei pahemmin hypeä vielä ole nostettukaan.

City Life -demo

Demoputkan testilaitteisto:
Windows XP, Athlon 2600+, 1024 Mt RAM, Geforce 6800 128Mt

Jarkko Rotstén
Peliplaneetta.net