Kuten viime kuussa teitä, rakkaat lukijat, hieman jo varoittelin, tällä kertaa Demoputka keskittyy vain ja ainoastaan modifikaatioihin eli tuttavallisemmin modeihin. Modit ovat siitä jännä ilmiö, että useimmiten ne puhaltavat vanhaankin peliin kummasti uutta vetoa, ja parhaimmillaan ne jaksavat kiinnostaa jopa enemmän kuin alkuperäinen peli koskaan. Onkin hienoa, että pelintekijät jaksavat muistaa myös tätä alakulttuuria jakelemalla pelinsä ohessa työkaluja sen muokkaamiseen.



www.dystopia-game.com

Dystopia on vahvasti cyberpunk-aiheinen moninpelimodifikaatio Half-Life 2:een. Pelin varsinainen toiminta ja idea on sinänsä melko tavanomainen räiskintäpelien keskuudessa, mutta sitä piristetään erinäisin kyberneettisin maustein. Pelissä vastakkain ovat kaksi ryhmää, palkkatappajat (Punks) sekä valtion turvajoukot (Corps). Pelaaja voi valita hahmotyypikseen joko kevyesti varustellun, mutta ripeämpiliikkeisen soturin tai vaihtoehtoisesti raskaansarjan metallihirvityksen, joka ei ole liikkeissään aivan yhtä nopea, mutta kykenee kantamaan tappavampaa tulivoimaa. Mikäli ääripäät eivät miellytä, löytyy vielä yksi hahmoluokka joka on siltä väliltä. Aseiden lisäksi pelaaja voi valita itselleen implantteja, joita löytyy niitäkin nippu erilaisia, aina lämpökamerasta vauhtibuutseihin. Implanttien määrä riippuu myös siitä, kuinka raskaan hahmotyypin pelaaja valitsee.

Seinältä löytyi Chuck Norris. Saataisiinko seuraavaan versioon myös Uusis?

Yksi Dystopian tyylikkäimmistä cyber-piirteistä on tietokoneisiin murtautuminen, josta tuli erehdyttävästi mieleen mm. vanha Ruohonleikkaaja -elokuva, joka sisälsi aikoinaan hätkähdyttävää tietokoneanimaatiota. Pelaaja siirtyy sukeltelemaan hakkeroimansa tietokoneverkon sisuksiin tekemään pahojaan. Verkossa voi myös törmätä vihollisiin, joten sota on raakaa virtuaalivirtuaalimaailmassakin. Dystopia on sataprosenttisesti kolmannen osapuolen työstämä modi, joten se ei lainaa Half-Lifestä muuta kuin pelimoottorin ja pelintekijän tarjoamat työkalut. Graafisesti peli on ihan asiallisen mukiinmenevää keskitasoa, ottaen huomioon, että kyseessä on kuitenkin hartiavoimin työstetty ilmainen modi. Varsin onnistunut äänimaailma tukee hi-tech-tunnelmaa sujuvasti. Kun oikein mietitään, montako kunnon cyberpunk-aiheista räiskintäpeliä markkinoilta löytyy, voidaan todeta, että Dystopialle löytyy varmasti runsaasti kiitollisia faneja ympäri maailmaa. Peliservereitäkin tuntui löytyvän ihan mukavasti melkeinpä mihin aikaan päivästä tahansa. Toisaalta mikäli silmitön räiskintä, mitä Dystopia myös suurelta osin tarjoaa, ei välttämättä ole kuppisi teetä, kannattanee suosiolla kaivaa mielummin se ensimmäinen Deus Ex sieltä pelipuodin alehyllystä.

Dystopia mod -demo



http://students.guildhall.smu.edu/~eclipse

Eclipse on niin ikään Half-Life 2:n päälle työstetty kiehtova fantasiaseikkailu, joka on syntynyt noin parinkymmenen opiskelijan voimin. Modin ensivaikutelma todella säväyttää - kuinka näin laadukas peli voi olla käytännössä ilmainen? Pelin päähenkilönä toimii nuori, povekas goottivelho Violet (suuri osa Eclipsen tekijöistä lienee nuoria opiskelijamiehiä, otaksun). Neitokaisen missiona on etsiä jo viisi vuotta sitten kadonnut isänsä. Violet ei ole väkivallan ystävä, mutta osaa tarpeen vaatiessa harjoittaa telekinesiaa, eli siirrellä ja viskoa esineitä ajatuksensa voimalla, hieman HL2:n gravity gunia mukaillen. Mikäli vihamielinen örmy uhkaa, on syytä etsiä lähin irtonainen esine, kuten kivi, nostaa se ilmaan ja viskata yrmyläisen niskaan. Tämä vaatii toki hieman harjoitusta, mutta on loppujen lopuksi yllättävän onnistunut ja omaperäinen ratkaisu.

Päähenkilön rintavarustuksesta päätellen mallintaja on ollut urospuoleinen.

Pelin grafiikka on monin paikoin jopa parempaa kuin monissa kaupallisissa vastineissaan. Myös äänimaailma toimii erittäin hienosti - musiikki on vähintäänkin kaupallista laatua ja möröt murahtelevat pelottavan aidosti. Näyttävyydellä on toki myös hintansa, joten konehuoneen puolella on syytä olla riittävästi potkua, jotta peli jaksaa pyöriä siedettävästi. Demoputkan testikone yskähti muutaman kerran siinä määrin pahasti, että yksityiskohdista piti hieman tinkiä. Liekö pelin 3D-mallintajien lowpoly-taidoissa vielä hitusen kehittämistä, Half-Life 2 kun kuitenkin pyörii masiinallani oikeinkin mallikkaasti. Eclipse on joka tapauksessa osoitus siitä, että tyylikkään pelin tekemiseen ei tarvita miljoonaluokan budjettia. Okei, onhan pelin moottoriin uhrattu toki alunperin määrättömästi rahaa ja miestyövoimaa, mutta pelin varsinainen sisältö on kuitenkin toteutettu verrattaen lyhyessä ajassa harrastelijoiden voimin. Kerrassaan hieno suoritus.

Eclipse 1.01




www.mtavc.com

Kukin megasuositun Grand Theft Auto -pelisarjan osa on tuottanut pienen pettymyksen faneilleen sen jälkeen kun sarja kääntyi 3D-muotoon. Kuten monet varmasti tietävät, niissä ei ole ollut moninpeliä laisinkaan. Vaikka parissa ensimmäisessä osassa olleet multiplayer-tilat eivät hirveätä suosiota saavuttaneetkaan, muistan ainakin joskus niitä itsekin kaverin kanssa testanneeni ja hauskaahan se oli. Ratkaisuna tähän on ollut jo kolmososasta saakka erään fanin kehittämä Multi Theft Auto -modi, jonka avustuksella suurkaupunkien kaduilla voi ottaa mittaa kavereistaan. Modin ensimmäiset versiot eivät juurikaan sisältäneet varsinaista pelillistä sisältöä, joten niin sanotut säännöt oli sovittava etukäteen pelaajien kesken. Nyt mukana onkin sitten kosolti erilaisia tehtäviä ja ralliratoja. Harmi sinänsä, että suurin osa testaamistani kentistä olivat perin sekavia, eikä sääntöjä edes selitetty etukäteen. Valtaosa peliajasta kuluikin lähinnä ihmetellessä. Myös paikoitellen järjettömän pitkä uudelleensyntymisen odottelu alkoi hieman kaivelemaan, etenkin kentissä joissa henki tuntui kirpoavan varsin tiuhaan.

Motoristit ovat todellakin koolla.

MTA on kieltämättä edelleen hieman keskeneräisen tuntuinen. Grafiikkabugit riivaavat paikka paikoin ja lagi aiheuttaa niin ikään kiusallisia tilanteita kesken kiivaimman kilpa-ajon. Tehtävissä on paljon laatueroja, osa kisoista on hyvinkin pelattavia, kun taas välillä rällätään suljetulla aukealla näennäisen vailla päämäärää. Testisessioni aikana en törmännyt kertaakaan sellaiseen tehtävään, jossa esimerkiksi olisi hyödynnetty pelin räiskintäominaisuuksia. Olisi ollut mielestäni erittäin mielenkiintoista kokeilla jengitappeluita ihmispelaajia vastaan. Vetoa MTA:ssa kuitenkin on varsin runsaasti - pelaajia löytyy linjoilta enemmän kuin monen kaupallisen pelin servereiltä. On sinänsä mielenkiintoista seurata modin sinänsä harmillisen hidasta kehitystä. Taannoisen Hot Coffee -modin aiheuttaman kohun ansiosta Rockstar on joutunut tekemään pelin modaamisesta entistä vaikeampaa, mikä tietenkin hidastaa MTA:n kehittämistä entisestään. Modin toimimaan saaminen saattaa näet olla hieman ongelmallista, mikäli pelinsä on ostanut vast'ikään tai on erehtynyt päivittämään uusimpaan versioon. Verkosta löytyy kuitenkin ohjeet modin saamiseksi toimimaan, mikäli ongelmia esiintyy.

Multi Theft Auto R1.0



www.snowflakestudios.net

Vähemmän yllättäen suomalaisen Snowflake Studios -porukan kätten työn tuloksena on syntynyt nimensä mukaisesti Suomen sotiin perustuva Finnwars -modi wanhaan kunnon Battlefield 1942:een. Projektia on työstetty jo yli kolme vuotta ja huolimatta siitä, että viime kesänä julkaistu versio 1.0 kantoikin jo final-leimaa, on projekti edennyt vielä senkin jälkeen. Loppuvuodesta julkaistiin karttapaketti ja projektitiimin ulkopuolella kehitetty yksinpelipäivitys, joista jälkimmäinen tosin on vielä varsin keskeneräinen, mutta tarjoaa kuitenkin hupia myös verkottomille. Varsinaista julkaisupäivämäärää tekijät eivät vielä ole asettaneet, mutta kevään aikana luvassa on vielä ainakin yksi isompi päivitys, joka laajentaa Finnwarsin sisältöä entisestään uusilla kartoilla, aseilla ja muilla herkuilla. Snowflake-ryhmä väkertää paraikaa täysin itsenäisen Battlegrounds of the West -pelin parissa, joten seuraava Finnwars-päivitys saattaa hyvinkin jäädä viimeiseksi. Alkaahan pelin alustakin jo olemaan iäkäs.

Suomi-konepistooli laulaa Maamme-lauluaan.

Vanhahtavasta ulkoasustaan huolimatta Finnwars puhkuu kummasti uutta tuulta Battlefield -vanhuksen purjeisiin. Talvisodan tunnelma ei välttämättä välity samalla tavalla rajojemme ulkopuolella, mutta kohderyhmälle se todennäköisesti kolahtaa. Onkin hienoa, että isoisiemme ahdistaviin sotatunnelmiin voi tutustua virtuaalisesti useammassakin pelissä. Perinteisen lipunryöstön ja perusräiskinnän ystävät viihtynevät paremmin Finnwarsin kuin yltiörealismiin pyrkivän Operation Flashpointin Finnish Defence Forcesin parissa. Finnwars pyrkii tosin niin ikään alkuperäistä Battlefieldiä realistisempaan lopputulokseen, mutta pelien lähtökohdat ovat kuitenkin hieman erilaiset. Mikäli BF alkaa todellakin maistumaan puulta ja lähihistoriamme sodat kiinnostavat, älä epäröi imuroida Finnwarsia.

Finnwars 1.0 final



Modiputkan lyhykäinen katsaus päättyy täältä tähän, vaikka selväähän on, että modeja on maailma pullollaan. Hienoa, että monet suosikkipelinsä modaamisesta innostuneet ovat saaneet puuhastelustaan kipinän luoda itse omia pelejään. Valmiin pelin modifioiminen on kuitenkin useimmiten se helpoin tapa tutustua pelin tekemisen ihmeelliseen maailmaan. Ensi kuussa palataan taas perinteisten pelidemojen pariin, mutta kuka tietää, vaikka jokunen modikin sattuisi putkavahdin haaviin.

Jarkko Rotstén
Peliplaneetta.net