Miltä kuulostaisi maailma, jossa C-64 olisi yhä mikrojen ykkönen ja Microsoft vain jokin tuntematon amerikkalainen softafirma? Mikroharrastus tarkoittaisi edelleen, että tunnet oman laitteesi viimeistä piiriä myöten - jo siksi, että olet sen itse purkanut ja viritellyt mukaan lisäominaisuuksia. Vähemmistökoneiden omistajat eivät suinkaan olisi kaikkien sylkykuppeja, vaan ihailtuja oman tiensä kulkijoita.

Jo ovella tehtiin selväksi mitä käyttistä on turha tuoda saliin.

Tällaiseen todellisuuteen avaa ikkunan ilmiö nimeltä Alternative Party. Se on vanhoista ja oudoista mikroista kiinnostuneiden ihmisten kokoontuminen, joka järjestettiin tänä vuonna jo kolmatta kertaa. Mukana oli pitkälti toista sataa aktiivista harrastajaa sekä Suomesta että ulkomailta, ja tietenkin useita satoja harvinaisia tieto- ja pelikoneita.



Alternative Party on monessakin suhteessa niin kovin erilainen verrattuna vaikkapa Assemblyyn. Ensinnäkin porukkaa on paljon vähemmän, jolloin on jopa mahdollista tutustua suureen osaan tapahtuman osanottajista (ellei sitten satu heitä jo ennestään tuntemaan). Tunnelma partyilla, joilla kaikki ovat ikään kuin tuttavia ja ainakin kiinnostuneita samoista asioista, on aivan omaa luokkaansa. AltParty on myös edelleen niitä ainoita tapahtumia, joissa ei tarvitse koko ajan sutena hääriä oman pöytänsä ympärillä peläten tavaroiden häviämistä. Samoin partyjen keski-ikä oli varmaankin kahdenkymmenen paremmalla puolella.

Realtime-musiikkikilpailu käynnissä. Soittimet piti taikoa ohjelmadatasta.

Toisekseen jo tapahtuman luonne karsii tietynlaisia vieraita. Nettipelaajia ei paikalla näkynyt, vaikka verkkoyhteys tarjolla olikin - pelejä kyllä näkyi ruuduissa, mutta valikoima poikkesi hieman totutusta, suosikkeja kun näyttivät olevan mm. Bubble Bobble ja Nemesis. Ketään ei siis tarvinnut erikseen pyytää sammuttamaan näyttöjä ja ääniä kilpailujen ajaksi.

Grafiikkakisan töiden esiversioita.

Tänä vuonna Alternativeilla oli myös tarjottavana paljon elävää musiikkia. Koko perjantai-illan ohjelmisto koostui bändien konserteista, nimekkäimpänä mukana oli C-64 -muusikko Tero. Musiikkia päästiin myös itse tuottamaan realtime music ja live music -kilpailuissa. Edellisessä osanottajat saivat käyttöönsä Amigan ja tracker-sävellysohjelman ilman yhtään soitinta, jälkimmäisessä taas lavallisen instrumentteja ja 5 minuuttia aikaa. Hämmästyttävän hyviä tuloksia saavutettiin molemmissa kisoissa.



Koska kerran kyseessä oli vaihtoehtoinen party, oli myös muut normaalit kilpailut korvattu uusilla versioilla. Normaalin tietokonegrafiikan sijaan tarjolla oli "analogigrafiikka"-kilpailu, jossa osallistujat saivat käteensä valkoista paperia ja väriliituja. Tietokoneellakin sai piirtää toisessa kisassa, mutta kuvan koko piti olla alle pii kilotavua eli 3,14 kt.

Vectrex 80-luvulta ja ohjelma 2000-luvulta.

Ennen näkemätöntä oli myös piirtoheitinkilpailu. Välineinä oli tarjolla vain kalvoja, tusseja ja valkokangas, mutta silti voittajaryhmä tAAt onnistui esittämään aivan hervottoman parodian klassisista demoefekteistä. Näimme mm. todellista "realtime ray-tracingia", kun kalvolle ilmestyi kolmioviivain piirtämään valon tulosuuntia!

Päätapahtumana oli tietenkin demokilpailu, mutta sekään ei ollut aivan niitä tavallisimpia. Laitteistoa ei näet ollut mitenkään rajoitettu - ainoastaan 386:tta tehokkaammat PC:t oli suljettu kilpailun ulkopuolelle. Kisassa sitten nähtiinkin mitä erilaisinta laitteistoa: kymmenestä demosta kolme oli C-64:lle, muut jakautuivat tasaisesti eri laitteiden kesken. Ehkä epätavallisimmat kisassa nähdyt koneet olivat Game Boy- ja Vectrex-pelikonsolit... Demokilpailun voitti lopulta mies nimeltä Viznut, joka oli onnistunut tunkemaan Vic-20:n vajaan neljän kilotavun muistiin upean neliosaisen demon - mukana oli mm. truecolor-grafiikkaa.

Klassisia pelejäkin pelattiin oikein palkinnoista. Finaalikierroksella kapulaa väännettiin jo otsa rypyssä...

Houkutellakseen paikalle outoja vekottimia olivat järjestäjät tänäkin vuonna järjestäneet erikoisin kone -kilpailun, jonka palkintona oli jo sinällään erikoinen Silicon Graphics Iris Indigo -työasema. Esillä olikin sitten harvinaisuuksia ja erikoisuuksia vaikka muille jakaa - mm. ainoa Suomessa suunniteltu ja valmistettu kotimikro Telmac TMC-600, kannettava Acorn Archimedes, MSX-tietokoneen Laserdisc-laajennus, maailman ensimmäinen videopeli Magnavox Odyssey ja Commodore 64, johon oli asennettu 4 megaa muistia ja 20 MHz:n suoritin! Palkinnon pokkasivat Pelikonepeijoonit, joiden pöydällä huomiota keräsivät Telmacin ja Odysseyn lisäksi ainakin C64-pelikonsoli, tshekkoslovakialainen Didaktik-tietokone ja ensimmäinen Amiga-malli A1000.

Pelikonepeijoonien voittoisaa osastoa. Taustalla näkyy myös Magnavox Odyssey.

Amigasta puheen ollen, Alternative Party sai tänä vuonna harvinaisen vieraan. RJ Mical, mies joka on ollut mukana kehittämässä Amigaa sekä Atari Lynx- ja 3DO-pelikonsoleita, saapui paikalle tutustumaan partyjen ilmapiiriin ja pitämään puheen. Mies tarinoi pitkään Amigan suunnittelusta ja esitti myös näkemyksiään mikroilun tulevaisuudesta. Kiinnostuneita kuulijoita riitti, ja RJ osoittautuikin todella maanläheiseksi ja helposti lähestyttäväksi tyypiksi. Viipyipä hän pitkään monien pelienkin kimpussa...

Mies Amigan takaa. RJ Mical elementissään.

Alternative Party oli tänäkin vuonna menestys niin järjestäjien kuin osallistujienkin mielestä. Väkeä riitti kuulemma kattamaan kulut, tunnelma oli katossa koko ajan ja mikrovanhukset pääsivät jälleen antamaan kaikkensa oikeassa seurassa.

Partyn järjestäjät eivät ole koskaan suoranaisesti luvanneet tapahtumalle jatkoa, eikä virallista ilmoitusta saatu nytkään. Toivoa kuitenkin sopii, että ensi vuonna tai pian sen jälkeen nähdään jälleen AltParty - ja että yhä useampi vanhasta tekniikasta kiinnostunut löytää tiensä paikalle. Sillä vaikka vanhat koneet ovatkin hienoja, vähintään yhtä tärkeää on tavata samoista asioista kiinnostuneita ihmisiä ja viettää aikaa heidän kanssaan.

Kuvagalleriasta löytyy lisää otoksia partypaikalla nähdyistä kone-erikoisuuksista.



Teksti ja kuvat: Mikko Heinonen
Peliplaneetta.net