Magickaon monessa mielessä mielenkiintoinen osa Paradoxin tarjontaa. Se on toinen Paradox Interactive Convention -tapahtumassa esitellyistä peleistä, joka ilmestyy myös konsoleille, eikä se ole kustantajan muiden pelien tavoin ankara strategiapeli, vaan leppoisa toimintapläjäys. Peliä kehittää ruotsalainen ensikertalainen Arrowhead Game Studios.

Ensikäsitys pelistä on jostain DS:n ropeseikkailun suunnalta. Neljä eriväristä kaapuhemmoa vipeltää ylhäältä kuvatussa värikkäässä metsikössä ja lahtaa päälle käyviä goblineita. Magikcaa verrataan usein Diablo 2:een, mutta se ei oikeastaan ole hyvä vertaus, sillä kun ohjaimeen tarttuu itse, selviää Magickan peruskoukku.



Ryhmässä seikkailee korkeintaan neljä maagia, jotka kaikki loitsivat samalla tavalla. Nappia painamalla hahmon ympärille aukeaa rengas, jossa on kahdeksan loitsukuvaketta tulesta ja salamasta parantamiseen ja suojaukseen. Näitä voi sitten muodostaa loitsun ketjuttamalla kuvakkeita. Mitä enemmän kuvakkeita, sitä tehokkaampi loitsu. Tehty vahinko riippuu myös valituista kuvakkeista, joten pelkkää tulipalloa viskatessa on hyvä varmistaa, ettei kohde satu olemaan tulelle immuuni. Jos taas yhdistää tulta ja vettä, saa höyryä. Kun loitsuun vielä lisää maan, saa kovan ammuksen, joka räjähtää höyrypilveksi.




Loitsusysteemin ytimenä on, että kukin loitsu on kertakäyttöinen. Vaikka tulipallon oppiikin lataamaan äkkiä, pitäisi se voida tehdä myös monsterin jo jäytäessä kaavun lievettä. Ilman ladattua loitsua käytössä on vain tehoton perushiuskaus, jolle jo pikkupeikotkin nauravat. Loitsua ei myöskään sen kummemmin tähdätä, vaan se lähtee aina hahmon katseen suuntaan. Näin nopeassa pyörinnässä huippulatinki voi mennä kokonaan hukkaan. Mutta parempi sekin, kun kaverin niskaan. Magickassa oma tuli ei todellakaan ole ystävällistä, ja loitsu kärventää niin vihollisia kuin kavereitakin. Koska parannus- ja suojaloitsut voi kohdistaa erillisellä napilla myös itseensä, saa kunnon aivopierulla tietenkin myös itsensä hengiltä. Tässä onkin varmasti leppoisien kimppapelien suurin riemu, kun vieressä sohvalla notkuva kaveri korventaa epähuomiossa koko porukan.

Loitsuilla voi näprätä myös muuta, kuten jäädyttää joen ylittämistä varten. Seikkailun aikana paljastuu myös erikoisyhdistelmiä, kuten toisen henkiin herättämiseen tarvittava salama-parannus-yhdistelmä tai taivaalta salamoita kiskova loitsu, joka myöhemmin laajenee kokonaiseksi ukkosmyrskyksi. Näiden erikoisyhdistelmien opettelemisen lisäksi ei Magickassa sitten olekaan muuta hahmonkehitystä. Mitään tasonnousuja tai hahmon oppimia taitoja ei ole. Myöskään tavarafetisistejä ei hellitä, sillä hahmo voi seikkailun aikana kerätä itselleen vain yhden taikaesineen, kuten tuliloitsuja tehostavan miekan, mutta sekin kirpoaa kädestä kuoleman koittaessa.




Peliä pääsi kokeilemaan vain saman koneen kimppapelinä, mikä herätti heti hieman kysymyksiä. Ruutua ei ole jaettu, vaan jälkeen jäänyt toveri putosi armotta kuvasta. Verkkopelissä tämä ei tietenkään ole ongelma, mutta vahva epäilys sanoo, että varsinaisena verkkopelinä Magicka tuskin kiinnostaa, vaikka töhöilevää kaveria voisikin mikrofonin kautta haukkua. Pelaajamäärän luvataan olevan yhdestä neljään, joten ilmeisesti haaste skaalautuu pelaajamäärän mukaan.

Pelitestistä jäi tunne, että kimppapeliä myös tarvitaan. Pienellä harjoittelulla loitsut sai kyllä lähtemään, mutta tiimityö oli tarpeen, tai ympärillä oli pian lauma puoliksi korvennettuja vihollisia. Tuli ja liike korostuivat kuin taktiikan oppikirjassa. Etu on tietenkin niillä, jotka pystyvät liikkumaan toisella tatilla ja samaan aikaan vispaamaan uusia loitsuja valmiiksi toisella tatilla. Harmillisesti pc:lle aiottuja kontrolleja ei päässyt kokeilemaan.



Magickan bilepelimäisyyttä korostetaan ympäristön humoristisuudella. Jo trailerissa kehotetaan uppoutumaan täysin geneeriseen fantasiamaailmaan, jossa maajussitkin kettuilevat hahmojen kylpytakin käytöstä. Pääpahiksena on tietenkin muinainen paha velho. Toiminnassa peli kuitenkin vaikutti kohtuullisen totiselta, joten huumorin osuvuudesta ei pysty sanomaan enempää, elävästi tosin tuli mieleen Bard's Talen uudelleenlämmittely.




Magicka ilmestyy aikaisintaan kesällä konsoleille ja pc:lle, ja se tulee olemaan saatavissa vain latauspalveluista, todennäköisesti 15 euron halpishintaan. 13 kenttään luvataan mahtuvan isojakin pomo-otuksia, mutta niitä ei kokeessa näkynyt. Teoriassa Magickassa voisi olla aineksia taktisempaankin pelailuun. Yksi panssaroi itsensä suojaloitsuilla ja vetää hirviöiden huomion puoleensa, kaksi latoo sivummalta hyökkäysloitsua, minkä ehtii, ja neljäs parantaa tankkia... Mitenkäs tämä yhtäkkiä alkoi kuulostaa tutulta? Arrowheadin toimitusjohtaja Johan Pilestedt toteaakin, että pelaajat tuntuvat luonnostaan loksahtavan johonkin rooliin.

Vaikeustaso pidettäneen tarkoituksella matalana, jolloin peliin on helppo tarttua ja siinä pääsee ripeästi eteenpäin. Pilestedtin mukaan peli on kaveriporukassa pelattavissa yhdessä pitkässä illassa läpi, mutta vaihtoehtoiset polut tarjoavat uudelleenpeluuarvoa.

Joka tapauksessa Magicka on ainakin hieman erilainen toimintarällästys, joka kelvannee vaikkapa roolipeliporukan väliviihteeksi. Taikasysteemi houkuttaa kokeilemaan, ja pienellä oppimisella loitsutkin osunevat kohdalleen. Tai jos ei, mikäs sen hauskempaa.

Panu "Ego" Alku

Magicka
Tekijä: Arrowhead Game Studios
Julkaisija: Paradox Interactive
Tulossa: pc, konsolit
Julkaisu: kesä-syksy 2010
Kotisivut: www.paradoxplaza.com/games/magicka